De cierta manera on ensimmäinen afrokuubalaisen naisen ohjaama pitkä elokuva ja ennennäkemätön virstanpylväs latinalaisamerikkalaisen elokuvan historiassa. Kuuban vallankumouksesta syntynyt  fiktiivinen dokumentti esittelee murroksessa olleessa yhteiskunnassa syntyneitä sosiopoliittisia konflikteja. Lyhytelokuva Macho herättää pohdiskelua siitä, kuinka maskuliinisuuden käsitteitä rakennetaan ja ylläpidetään käyttäen narratiivin laukaisimena nicaragualaisen sandinistijohtaja Ortegan tapausta.

***

De cierta manera

Vuonna 1959, kolmen kuukauden kuluttua Castron hallituksen valtaannoususta, syntyi Instituto Cubano de Arte e Industria Cinematográficos (ICAIC), jonka tarkoituksena oli dokumentoida meneillään olevaa vallankumousprosessia tavallisten ihmisten näkökulmasta. De Cierta Manera (1974) on ensimmäinen ICAIC:n tuottama pitkä elokuva, jonka on ohjannut kokonaan afrokuubalainen nainen. Ohjaaja Sara Goméz kuitenkin kuoli ennen elokuvan leikkausprosessin valmistumista, ja lopullisen elokuvan viimeistelivät hänen kollegansa Tomás Gutiérrez Alea ja Julio García Espinosa.

Vaikka virallinen kuubalainen historiankirjoitus vähättelee Gomézia, hänellä oli tuotannon aikaan jo huomattavaa kokemusta elokuvantekijänä. Hän oli saanut tukea merkittäviltä mentoreilta, kuten Agnés Vardalta (dokumentaarisen fiktioelokuva Cléo de 5 à 7:n (1961) vaikutus on selkeästi havaittavissa elokuvassa De Cierta Manera) tai Marguerite Durasilta, joka teki kuubalaisen elokuvantekijän perusteellisen haastattelun vuonna 1967.

Kolmannen maailman elokuvafeminismin mallina pidetyssä De cierta manerassa kritisoidaan suoraan machismoa kulttuurisena voimana, joka toimii vallankumouksellisten muutosten jarruna. Gomézin keskeisessä kerronnassa keskitytään kuubalaisen yhteiskunnan muutosprosessiin, ja siinä yhdistyvät katudokumentti, naapurustokokousten vuoropuhelut, vierailut historiaan ja päähenkilöinä olevan työläisen ja naisopettajan välinen rakkaustarina. Mestarillinen elokuva ylittää vakiintuneet elokuvataiteen kaanonit ja esittää muutosta, joka on sopusoinnussa yhteiskunnan kanssa, ja joka on jatkuvasti miettimässä uudelleen sosiaalisia rakenteitaan.

– Diego Ginartes

Macho

Vuonna 1998 Nicaraguan Managuassa paljastui yksi nykypäivän Latinalaisen Amerikan julkisimmista ja kiistanalaisimmista seksuaalisen hyväksikäytön tapauksista. Skandaalin keskipisteessä oli itse nicaragualainen sandinistijohtaja ja entinen presidentti Daniel Ortega. Tytärpuoli Soilamerica Narvaez syytti vallankumouksen sankarina ja sotilaallisen voiman symbolina pidettyä Ortegaa useista raiskauksista ja pahoinpitelyistä. Vaikka Ortega lopulta vapautettiin syytteistä – hän sai syytesuojan lainsäätäjän asemansa vuoksi – joukko uraauurtavia miehiä kokoontui järjestämään radikaalin tapauksen ympäriltä kampanjan perheväkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Heidän ponnistelunsa johtivat lopulta kansainvälisesti arvostetun Men Against Violence -järjestön perustamiseen.

Lucinda Broadbentin ohjaama elokuva Macho esittelee perusteellisesti Men Against Violence -järjestöä ja sen uraauurtavaa työtä. Miesten sovinismin (espanjaksi machismo) on ylläpitänyt naisiin kohdistuvaa väkivaltaa Nicaraguassa ja Latinalaisessa Amerikassa ja järjestö työskentelee sen poistamiseksi. Elokuva osoittaa vahvasti, että huolimatta siitä, että tämä ryhmä toimii yhdessä Latinalaisen Amerikan köyhimmistä maista, se on onnistunut tarjoamaan mallin, jota miehet ympäri maailmaa käyttävät keskustellessaan väkivaltakysymyksistä ja puolustaessaan naisten oikeuksia.

– Women Make Films