Yhteinen matka Helsinkiin koe-esiintymiseen antaa erossa olleille ruotsalaissisaruksille mahdollisuuden tutustua uudelleen toisiinsa. Kun Magda (Astrid Drettner) ja Enzio (Georgios Giokotos) kulkevat kaupungin kaduilla, ajan merkitys häviää ja vuodenajat vaihtuvat kuin huomaamatta. Pietarsaarelaistaustaisen Sawandi Groskindin ja ruotsalaisen Kim Ekbergin yhteisohjauksessa helsinkiläisistä maisemista muodostuu vaihtuvien kohtaamisten ja keskustelujen sinfonia.

***

Usein toistetun kliseen mukaan suomalaisia kiinnostaa erityisen paljon se, mitä muut heistä ajattelevat. Naapurisuhde Ruotsiin vaikuttaa usein kuin toisistaan etääntyneiden sisarusten väliseltä, kun pikkuveli Suomi janoaa huomiota ja erityispiirteidensä näkemistä. Kokeellinen kaupunkisinfonia XXL on syntynyt ruotsalaisen Kim Ekbergin ja pietarsaarelaistaustaisen Sawandi Groskindin yhteisohjauksessa. Teos tarjoaa Helsingin kaupunkiin sellaista ulkopuolista näkökulmaa, jollaista näkee harvemmin.

Fragmentaarinen elokuva vaihtelee näkökulmaa ja ajelehtii tilanteesta toiseen. Löyhänä juonena ruotsalaissisarukset Magda (Astrid Drettner) ja Enzio (Georgios Giokotos) matkustavat Viking Linella Helsinkiin pienen teatterin koe-esiintymiseen. Matka antaa toisistaan irti ajelehtineille mahdollisuuden tutustua uudelleen toisiinsa ja tulla myös sinuksi perhe- ja keskinäisenhistoriansa kanssa. Kaikkea keskustelua ei päästä seuraamaan, mutta laivan hytissä käydyssä keskustelussa tunteiden vuoristorata on jyrkkä, ja molemmilla on henkilökohtaiset taakkansa ja kriisinsä kannettavinaan.

Kotimaassaan banaalin arkisissa työpaikoissa, autokorjaamolla ja lamppukaupassa työskentelevät Enzio ja Magda ottavat pienen matkan suoman irtioton mahdollisuuden tyytyväisinä vastaan. Näin Helsinki näyttäytyy lupausten tyyssijana, hieman huvittavasti jopa eksotisoituna kohteena, tarjotessaan pientä eroa arkeen, tax free -vodkaa ja maukkaita sipsejä. Välillä väläytetään ruokajonojen ja vähäosaisten maahanmuuttajien arkea sosiaalisen realismin kohtauksissa, kuin muistuttamassa että lopulta taideväen identiteettikriisit eivät ole aivan niin suuria ongelmia laajempaan mittakaavaan asetettuina.

Matkalla Magda ja Enzio poikkeavat puistossa, Temppeliaukion kirkossa, museoissa, taidegallerioissa, Oodin yläterassilla ja koripalloa pelaamassa. Epämääräiseen aikaan sijoittuvassa tarinassa on välillä hyvin 90-lukulaisia elementtejä, välillä se taas näyttää dokumentaariselta katsaukselta nykypäivän tilanteeseen. Televisiossa kiukkuinen mies sättii tiellä istuvaa Elokapinan mielenosoittajaa, mutta Enzio valitsee mieluummin katsottavakseen William Wylerin elokuvan Perijätär (The Heiress, 1949).

Elokuva sovittelee erilaista näkemisen taitoa ratkaisuksi eksistentialismin kriisiin. Etenkin Magda on tyytymätön elämäänsä, mutta ei oikein tiedä, miten kykenisi muuttamaan asioita. Kun isompaa suunnitelmaa ei synny, hän vaikuttaa päättäneen ottaa asiat avoimesti vastaan sitä mukaa kuin ne tulevat. Otsikon XXL saattaa viitata suuriin, elämäntuskan aiheuttamiin tuntemuksiin, tai sitten kokonaisvaltaisen kaupungin kokemiseen, jossa pienet yksityiskohdat muodostavat isomman kuvan kuin useista palapelin paloista koottu, isompi palapeli.

Eksistentialismin teemaan sopivasti alkutekstijaksoon on kreditoitu niin Albert Camus kuin Chat GPT-3. Mukana on kohtaus, jonka teksti vilpittömässä kömpelyydessään vaikuttaakin tekoälyn generoimalta. Se on tapa saada päätepiste elämän sekavuutta ja sattumaa kuvastavalle elokuvalle. Ruotsalaiseen näkökulmaan liittyy Michael Cedlindin ja Johannes Hagmanin musiikki, jossa oboe ja jazzrummut tuntuvat soivan tahallaan ylilyödysti klassisen ruotsalaisen draaman tapaan. Ruotsalaisuuden ytimestä tehdään sentään irtautuminen haukkumalla Kallen mätitahnaa.

Elokuvan keskeisenä kerrontakeinona käytetään lakonista toteavuutta, jossa erilaiset tulkinnat ja ajatukset jätetään katsojien omaksuttavaksi eikä niiden selkää tulkintaa koeteta syöttää. Tämä jättää elokuvasta hieman ulkokohtaisen ja etäisen tunteen, mutta sen ansio saattaa ollakin pikemminkin siinä, että se saa katsojansa katsomaan ympäristöään eri tavalla.

Aistiyliherkille ja epileptikoille varoitus: elokuvassa on pitkä kokeellinen kohtaus, jossa on stroboskooppisesti nopeasti välkkyvää valoa ja jyskyttävää ääntä.

– Paavo Ihalainen 8.11.2024