Neorealismivaikutteinen rikoskolmiodraama kertoo kahdesta maalta Souliin muuttaneesta veljeksestä ja naisesta heidän välissään. Aidot kaupunkimiljööt vahvistavat synkän toteavasti korruptiota ja petosta kuvaavan elokuvan autenttisuutta. Naispääosassa loistava Choi oli ohjaaja Shinin vaimo, ja heidän lukuiset yhteiset työnsä vakuuttivat jopa Kim Jong-ilin niin, että tämä määräsi kaksikon siepattavaksi pohjoiskorealaisen filmiteollisuuden palvelukseen.

***

Kaksi viikkoa armeijasta lähtönsä jälkeen Dong-sik (Hae-won Jo) saapuu Korean sodan jälkeiseen Souliin etsimään veljeään, Yeong-sikiä (Hak Kim), toiveenaan viedä hänet takaisin kotiin huolehtimaan heidän äidistään. Soulin kaupunki kamppailee köyhyyden kanssa, työttömyys on korkealla, rikollisuus nousussa, amerikkalainen sotaväki hallitsee katukuvaa, ja laiton kaupankäynti kukoistaa. Käy nopeasti ilmi, että Yeong-sik on mukana rikollisessa toiminnassa ja seurustelee prostituoitu Sonyan kanssa (Eun-hee Choi). Dong-sik ihastuu Sonyaan, joka aiheuttaa veljesten suhteeseen kolmiodraaman. Elokuva huipentuu viranomaisten kiinnostuessa Yeong-sikin rikollisista puuhista ja veljesten kilpailusta samasta naisesta.

The Flower in Hellin ohjaaja-tuottaja Sang-Ok Shin oli eteläkorealaisen elokuvan tuottelias tekijä, joka ohjasi maan elokuvan kulta-aikana 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla keskimäärin kaksi tai useamman elokuvan per vuosi. Shin muistetaan erityisesti yhteistöistään näyttelijävaimonsa Eun-hee Choin kanssa ja The Flower in Hell on yksi hedelmällisen yhteistyön klassikoista. Elokuva tarttuu rohkeasti yhteiskunnallisiin kipupisteisiin Korean sodan jälkimainingeissa ja on myös ajan hermolla taiteenlajinsa tuolloin ajankohtaisten tyylisuuntauksien puolesta. Neorealismin vaikutus näkyy kerronnan humaanissa ja empaattisessa otteessa päähenkilöitään kohtaan. The Flower in Hell kuvaa suurien yhteiskunnallisten muutosten puristuksessa elävien hahmojen selviytymistä arjessa, mutta se sisältää myös aimo annoksen hiljaista ja romanttista optimismia tulevasta. Vaikka elokuva muuttuu loppupuolella melodraaman aineksia sisältäväksi trilleriksi, se säilyttää silti painopisteensä jännityselementtien sijaan hahmojensa sielunmaisemissa. Englanninkielinen nimi on täten kuvaava – kukkakin voi kukoistaa Helvetissä.

Amerikkalaismiehityksen läsnäolo tuntuu elokuvassa vahvasti, vaikka kuvastossa armeijapukuiset, etuja nauttivat sotilaat eivät näykään. Elokuvan naishahmot pohtivat arkensa sekä tulevaisuuden toiveidensa ristiriitaa sanoittamalla tilanteen niin, että naimisiin meno amerikkalaisten kanssa on kulttuurierojen vuoksi lähes mahdotonta, mutta paikallisella miehellä ei ole tarjota kattoa pään päälle. Ohjaajan vaimon esittämä Sonya uskoo, että jos hänen vanhempansa eivät olisi kuolleet sodassa, olisi hän nyt jo onnellisesti naimisissa. Mieshahmojen mielenmaisemassa korostuvat eräänlainen katkeruus heikommasta asemasta miehittäjiään kohtaan sekä sodan jättämät heikot eväät parantaa arkeaan.

Ohjaaja Shin on sittemmin kertonut, että jakoi Korean sodan aikaan asunnon prostituoidun kanssa, joka auttoi häntä sisäistämään tarinan maailman paremmin henkilökohtaisella tasolla. Shin, yhdessä vaimonsa Eun-hee Choin kanssa nousivat The Flower in Hellin jälkeen eteläkorealaisen elokuvan voimakaksikoksi, joka kiinnitti myös elokuvafanina tunnetun Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-Ilin huomion. Vuonna 1978 pariskunta kidnapattiin Pohjois-Koreaan kohottaakseen diktatuurin elokuvateollisuuden tasoa. Tehtyään seitsemän elokuvaa pohjoisnaapurissaan pariskunta onnistui pakenemaan Yhdysvaltoihin vuonna 1986, josta palasivat Etelä-Koreaan vuonna 1994.

– Santeri Paju 31.1.2025