Pohdiskelevassa, hiukan etnografisiakin sävyjä sisältävässä romaanifilmatisoinnissa monet syrjäisen kalastajakylän naisista ovat menettäneet miehensä merelle. Nuori leski aloittaa suhteen painostavan kosijan kanssa, mikä johtaa ongelmiin yhteisössä. Komeasti kuvattu, kiehtova muotokuva luonnon ja perinteiden asettamien haasteiden keskellä elävistä naisista ja heidän keskinäisistä suhteistaan näyttää kaupunkikuvausten vastapainoksi toisenlaista Koreaa.

***

Moni korealaisen elokuvan 1960-luvun kultakauden kehutuimmista teoksista kuvaa elämää kaupungissa, erityisesti sodan jälkeen kovaa vauhtia modernistuvassa pääkaupunki Soulissa. Merkittäviä poikkeuksiakin on, kuten kirjailija Yeong-su Oh’n (1909–1979) novelliin (1953) perustuva naisvaltaisen saaristoyhteisön kuvaus The Seashore Village (Gaetmaeul, 1965). Elokuvan ohjasi tuottelias Soo-yong Kim (1929–2023), jonka yli 40-vuotiseen uraan mahtuu yli sata ohjauskrediittiä.

Japaninmerellä (jota korealaiset kutsuvat Itämereksi) sijaitsevalla syrjäisellä saarella asuva yhteisö elää kalastuksesta. Miesten ollessa merellä naiset pyörittävät arkea kylässä. Parikymppinen Hae-soon on kylän kaunotar ja tuore vaimo, jonka avioliitto on kestänyt vasta päiviä. Hänen ja muiden yhteisön jäsenten pahin pelko toteutuu, kun taifuuni iskee kalastajien reitille ja moni heistä hukkuu, mukaan lukien Hae-soonin aviomies. Nainen ei kuitenkaan ehdi menetystään surra, kun häntä alkaa piirittää kylässä väliaikaisesti asuva kulkuri Sang-soo. Muiden naisten yllyttämänä Hae-soon antaa periksi miehen lähentelyille ja ajautuu tämän kanssa suhteeseen. Kun Hae-soonin lanko ja anoppi kuulevat tapahtuneesta, ajetaan hänet Sang-soon kanssa pois kylästä läheisille vuorille, sillä hän ei ole käyttäytynyt surevalle leskelle soveliaaseen tapaan.

The Seashore Village käsittelee kiinnostavalla tavalla pääasiassa naisten muodostamaa yhteisöä sekä naisten itsenäisyyttä ja seksuaalisuutta. Lesket ovat miehettöminä yksinäisiä, ja lisäksi elokuvassa vihjaillaan myös yhteisön naisten keskinäisiin seksuaalisiin suhteisiin. Naiset ovat elokuvassa hyvin itsenäisiä ja toiminnallisia, joskin olosuhteiden pakosta.

Ajalleen epätyypillisen edistyksellisten sävyjen ohella tarinankerronnassa painottuu kuitenkin myös nykynäkökulmasta ongelmallisempia asenteita. Hae-soonin kauneus ja asema nuorena leskenä asettavat hänet jatkuvan seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Hae-soonin ja Sang-soon suhde alkaa suorasta painostuksesta, ja myöhemmin elokuvassa käytetään miehen seksuaalista aggressiivisuutta kuvastamaan häntä eräänlaisena pelastajahahmona. Toisaalta edistyksellisenä voi nähdä myös Hae-soonin hahmon seksuaalisen heräämisen kuvauksen itsessään kaikessa ristiriitaisuudessaan.

Saaristolais- ja kalastajayhteisön kuvauksessaan The Seashore Villagella on kiistattomia ansioita. Elokuvan pääpaino on melodraamassa, mutta otokset kyläläisistä työssään tuovat myös dokumentaarista, jopa etnografista maustetta. Kuvissa nähdään perinteisiä hanok-asumuksia, veneitä, kalastusta ja naisten harjoittamaa haenyeo-sukellusta. Myös komeat, maalaukselliset maisemakuvat aidoilta kuvauspaikoilta luovat autenttisuuden tuntua.

The Seashore Village sijoittuu tekoaikaansa, mutta vuosisadan puolivälin moderni elämänmeno ei ole sen kuvaamaa yhteisöä saavuttanut. Sodanjälkeisen Korean pirstoutunut identiteetti on silti läsnä pohdinnoissa kodista, yhteisöstä ja paikkaan kuuluvuudesta: saaristoelämää ja -yhteisöä ei haluta jättää, vaikka elämä jossain muualla voisikin olla helpompaa, ja sitä ikävöidään, kun sen on jättänyt taakseen.

The Seashore Village oli ohjaaja Soo-yong Kimin ensimmäisiä kirjallisuusadaptaatioita, joiden tekijänä hän sittemmin profiloitui. Korean elokuvaliitto palkitsi elokuvan vuoden 1965 parhaana arvostetulla Grand Bell -tunnustuksella.

– Simon McEnteggartin (Hanguk Yeonghwa -blogi, 24.1.2015) ja Rhythm Zaverin (Asian Movie Pulse, 9.9.2019) mukaan