Nobelisti Annie Ernaux’n kirjan sovitus kertoo nuoresta opiskelijasta Annesta, joka huomaa olevansa raskaana. Aamupahoinvoinnit eivät olleet opintosuunnitelmissa eikä opintoihinsa keskittyvä Anne halua vielä äidiksi. 1960-luvun katolisessa Ranskassa abortin tekeminen ei ole laillista, mutta ratkaisu on löydettävä ennen kuin on liian myöhäistä tässä Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon voittaneessa vaikuttavassa draamassa.

***

Vuonna 2022 kirjallisuuden Nobelilla palkittu ranskalainen Annie Ernaux (s. 1940) tunnetaan omaelämäkerrallisista, sosiologista otetta kaunokirjallisuuteen yhdistävistä romaaneistaan. Ernaux’n teoksissa henkilökohtaiset kokemukset eri ikä- ja elämänvaiheista linkittyvät historialliseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiinsa kirjailijan reflektoidessa kokemuksiaan ja muistojaan kirjoitushetkestä käsin. Suomennoksia Ernaux’n tuotannosta on toistaiseksi julkaistu viisi, näiden joukossa Tapaus (L’événement, 2000, suom. 2023).

L’événement sovitettiin Ranskassa elokuvaksi vuonna 2021. Käsikirjoittaja-ohjaaja Audrey Diwanin (s. 1980) toinen pitkä elokuva valittiin mukaan Venetsian elokuvajuhlien pääkilpasarjaan, missä se voitti pääpalkinto Kultaisen leijonan sekä Kansainvälisen elokuvakriitikkojen järjestön FIPRESCI-tunnustuksen. Elokuvaa esitettiin kymmenillä festivaaleilla ympäri maailman, Suomessakin sekä Sodankylän elokuvajuhlien että Rakkautta & Anarkiaa -ohjelmistossa. Laajempaa levitystä se ei kuitenkaan Suomessa saanut.

Vuodesta 1963 alkava tarina kertoo parikymppisestä Annesta (Anamaria Vartolomei), joka opiskelee kirjallisuutta yliopistossa. Hän ottaa opintonsa tosissaan ja menestyy niissä erittäin hyvin tavoitteenaan suvun ensimmäinen korkeakoulututkinto ja mahdollinen opettajanura. Annen vanhemmat ovat työväenluokkaisia ravintolanpitäjiä, jotka ylpeinä tukevat tyttären opintoja rahallisestikin sen verran kuin voivat. Annen suunnitelmiin ei kuulu tulla raskaaksi kesken opintojen, mutta kun niin vahingossa käy, on hänelle selvää, ettei hän halua pitää tätä lasta. 1960-luvun katolisessa Ranskassa raskaudenkeskeytys on kuitenkin paitsi paheksuttua myös laitonta. Lääkärit eivät suostu Annea auttamaan, joten hänen täytyy yrittää löytää tuttaviensa joukosta joku, joka tietäisi jonkun, joka suorittaa abortteja turvallisesti ja siten, ettei kukaan osapuoli jää kiinni. Etsintä on haastavaa, ja kello käy koko ajan: yksi Diwanin tehokeinoista on näyttää tekstiplanssilla, milloin raskaus etenee taas seuraavalle kuukaudelle.

L’événement on kerronnaltaan melko vähäeleinen, mutta painostava. Kuvasuhde on kapea, kamera seuraa Annea läheltä ja Vartolomei näyttelee Annen kasvavaa, yksinäistä ahdistusta ja päämäärätietoisuutta ratkaisun löytämiseksi paljolti vaiti, kasvoillaan. Anne ei kerro tilanteestaan edes äidilleen (Sandrine Bonnaire) tai lähimmille kavereilleen eikä hänellä täten ole epätoivoisessa tilanteessa samanlaista ystävän tukea kuin kohtalotoverillaan romanialaisen Cristian Mungiun elokuvassa 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (2007). On huomionarvoista, miten naisten välinen solidaarisuus loistaa poissaolollaan: Annen opiskelijatoverit arvostelevat toisiaan seksin harrastamisesta, haukkuvat ja kyräilevät – yhden ahdinko on hänen oma ongelmansa, ei muiden. Epäonninen saa pärjätä omillaan. Hedelmöittymiseen osallistunut toinen osapuoli ei myöskään ole mukana kuvioissa. Edes hänen henkilöllisyytensä ei ole tarinan kannalta relevantti.

Elokuvan miljöö ei ole korostetun 60-lukulainen vaan tietyllä lailla ajaton, ja kuten tiedämme, ei sen kuvaama dilemmakaan ole jäänyt historiaan kaikkialla maailmassa, vaikka Ranskassa abortti laillistettiinkin vuonna 1975. Katsomiskokemus voi olla turhauttava, sillä tehokas elokuva vie mukanaan epäsentimentaalisuudestaan huolimatta myös tunnetasolla. Varoituksen sana lienee paikallaan – muutamaa erityisen kehollista kohtausta voi olla kuvallisella tasollakin vaikeaa katsoa.

L’événement eroaa elokuvanasovituksena lähdetekstistään siten, että se keskittyy 1960-luvun tarinaan – Annen eli Ernaux’n menneisyyttä reflektoiva ääni ei ole mukana. On elokuvan etu, etteivät tekijät ole turvautuneet kertojaääneen. Näin Diwanin L’événement rakentaa draamankaarensa oman taiteenlajinsa keinoin ja kasvaa omaksi teoksekseen Ernaux’n tekstin kuvittamisen sijaan. Diwanin seuraava elokuvaohjaus oli uusi englanninkielinen sovitus Emmanuelle Arsanin eli Marayat Rollet-Andrianen Emmanuelle-romaanista (1967), joka muistetaan myös vuoden 1974 elokuvasovituksesta. Syksyllä 2024 julkaistu elokuva sai huonon vastaanoton.

– Suvi Heino 8.3.2025