Esseemäisessä dokumenttielokuvassaan Sami van Ingen purkaa isoisoisänsä Robert Flahertyn ympärille rakennettua tekijämyyttiä nostamalla perheen naiset varjoista valokeilaan. Mittavan perhearkiston ja päiväkirjanäytteiden avulla van Ingen rakentaa mullistavan tulkinnan perheen naisten osuudesta elokuvien valmistumiseen.

Elokuvan jälkeen van Ingen kertoo Flahertyn perheen elokuvantekoprosesseista suhteessa dokumenttielokuvan historiaan ja alustaa keskustelun, jossa asiantuntijapaneeli tarkastelee Flahertyjen elokuvallista perintöä, metodeja ja tekijämyytin rakentumista.

Flahertyn perintö: dokumentin autenttisuus -keskustelutilaisuus

***

Ohjaaja Robert J. Flaherty (1884–1951) tunnetaan pioneerityöstään dokumenttien ja etnografisen elokuvan parissa. Hän ohjasi genren uraauurtavia klassikoita kuten Nanook, pakkasen poika (Nanook of the North, 1922) ja oli mukana työstämässä F. W. Murnaun viimeiseksi jäänyttä elokuvaa Tabu (1931). Flahertyn lapsenlapsenlapsi Sami van Ingen (s. 1964) on itsekin elokuvantekijä, joka on tehnyt pitkän uran lähinnä kokeellisen elokuvan parissa. Flahertyn jälkeläisenä van Ingen on perinyt sukunsa mittavan kokoelman arkistomateriaalia, jonka tutkimuksen tuloksena on syntynyt kaksi esseemäistä dokumenttielokuvaa: Flahertyn tyttärestä kertova Monica in the South Seas (2023) ja sukupuun historian tutkimusta jatkava Cast of Shadows (2025).

Van Ingen oli mukana myös toteuttamassa restaurointiprojektia Flahertyn Samoalla kuvatusta dokumenttielokuvasta Moana (1926). Moana with Soundina tunnettu versio elokuvasta sai alkunsa alkuperäisen elokuvan kuvauksissakin lapsena mukana olleen Monica Flahertyn aloitteesta, kun hän palasi 1970-luvulla Samoalle äänittämään paikallisten kyläläisten musisointia ja dialogia osaksi elokuvan ääniversiota. Alkuperäinen julkaisu kariutui tekijänoikeusneuvotteluihin, mutta teos saatiin vihdoin laajemmin nähtäville New Yorkin elokuvajuhlilla 2014, jonka jälkeen sitä on esitetty maailmalla arkisto- ja festivaalinäytöksissä.

Cast of Shadowsissa van Ingen nostaa esille sukunsa naisia, joiden suuri työpanos Flahertyn dokumenttielokuvien mahdollistamisessa on jäänyt auttamattomasti pimentoon. Elokuvan keskiössä on etenkin Robert Flahertyn elämänkumppani Frances Hubbard Flaherty, jota ilman miehensä tuotanto tuskin olisi koskaan nähnyt päivänvaloa. Myös tiiviisti elokuvauralla mukana olleet pariskunnan tyttäret Barbara, Frances ja Monica noteerataan asianmukaisesti. Elokuva sisältää myös arkistomateriaalia ulkopuolisten tuottajien haastatteluista, joissa avataan perheen vaikeaa dynamiikkaa ja sisäisiä ristiriitoja.

Elostelijana tunnetun Robert Flahertyn tuhlailevasta elämäntyylistä huolimatta lankoja käsissään pitelevä Frances-vaimo omistautui täysin miehensä elokuvauralle, muttei kuitenkaan saanut nimeään lopputeksteihin. Tätä epäkohtaa van Ingen pyrkii paikkaamaan tutkimustyöllään perintönä saatujen filmiarkistojen parissa ja suvussa kulkeneiden tarinoiden ja perimätiedon avulla. Flahertyn perinnön kriittisen tarkastelun pyrkimyksenä ei ole suinkaan hänen elokuviensa merkittävyyden väheksyminen, vaan tavoitteena on pikemminkin uusien näkökulmien avulla ruotia perheen pään ylle asetettua tekijämyyttiä.

– Antti Alanen Film Diaryn (https://anttialanenfilmdiary.blogspot.com/2025/06/cast-of-shadows-in-presence-of-sami-van.html) ja muiden lähteiden mukaan Pekka Pihkoluoma 12.11.2025