Kaiken nielevä addiktio ja olemassaolon kauhu muodostavat klaustrofobisen todellisuuden synkässä ja armottomassa tutkielmassa yhdestä päivästä raitistumaan pyrkivän alkoholistin elämässä. Puolalaiskirjailija Marek Hłasko käsikirjoitti itse psykologisen pienoisromaaninsa Silmukka (1956) kamaridraamaksi, jonka ohjasi Wojciech Jerzy Has.

***

Wojciech Hasin The Noosea voidaan pitää yhtenä vahvimmista Puolassa toisen maailmansodan jälkeen tehdyistä debyyttiohjauksista, vaikka se onkin hieman jäänyt Roman Polanskin elokuvan Veitsi vedessä (1961) varjoon. Toisin kuin muut aikalaiset (Jerzy Kawalerowicz, Andrzej Munk, Andrzej Wajda) The Noose onnistui välttämään sosialistisen realismin asettamat vaatimukset, jotka hallitsivat kaikkea luovaa tuotantoa Puolassa vuosina 1949–1956. Tällainen projekti olisi tuskin saanut hyväksyntää tuona aikana, sillä elokuvan rappeutunut alkoholistipäähenkilö Jakub ”Kuba” Kowalski (Gustaw Holoubek) on kaukana ihanteellisesta sosialistisesta sankarista. Virallinen arviointikomitea hyväksyikin Marek Hłaskon omaan novelliin perustuvan käsikirjoituksen vasta toisella yrittämällä.

Kowalskin hahmoa voidaan pitää yhtenä elokuvahistorian hienoimmista alkoholismikuvauksista, samalla tasolla kuin esim. Ray Milland elokuvassa Tuhlattuja päiviä (1945). Hahmo perustuu löyhästi kirjailija Hłaskon ystävään Władysław Broniewskiin (1897–1962), runoilija ja vallankumouksellinen, joka myös kamppaili alkoholismin kanssa. Elokuvan päähenkilö ei ole kuitenkaan poliittisesti aktiviinen. Hasin toiveesta hänestä tehtiin taiteilija, joka on ohjaajan ainoa lisäys Hłaskon käsikirjoitukseen.

Symboliikkaan voimakkaasti nojaava visuaalinen toteutus liikkuu Hasin omin sanoin jossain ekspressionismin ja surrealistisen välimaastossa. Kuba asuu yksin asunnossa, joka voisi yhtä hyvin toimia Samuel Beckettin näytelmän lavasteena. Lähes alituisen sateen ikkunalle jättämät valuvat vesinorot heijastuvat karuille seinille, jotka näyttävät sulavan. Tyhjien kehyksien täyttämä seinä vihjaa, että Kuba on myynyt taulunsa rahoittaakseen juomistaan. Lattialle astuessa saattaa kuulua rikkinäisen lasin ääntä, joka viittaa hajonneiden kehyksien jättämiin jälkiin. Äänimaailmaa hallitsee myös näkyvä esillä oleva ja häiritsevästi pirisevä puhelin. Yhtä läpitunkeva on epätasaisella kadulla kulkevasta pullonkerääjästä johtuva kilinä. Tämä ei ole alkoholistille ihanteellinen asuinpaikka, mutta parempaan ei ole varaa.

Kuban naisystävän (Aleksandra Śląska) kylmä määrätietoisuus saattaa olla juuri sitä, mitä hän kaipaa elämäänsä romanttisen kiihkon sijaan, mutta tämäkään ei kykene pelastamaan miestä. Vaikka raittius ja kuiville pääseminen on tavoitteena, se ei tule toteutumaan niin kauan kuin Kuba asuu baarin läheisyydessä. Kuban menneisyyttä avataan hänen kohtaamiensa ihmisten kautta, joihin lukeutuvat entinen rakastettu (Teresa Szmigielówna), juoppokaveri Władek (Tadeusz Fijewski), suorasukainen baarimikko (Helena Makowska-Fijewska) ja uupunut poliisi (Stanisław Milski). Musiikillista kommentaaria tarjoavat pianon, viulun ja haitarin säestämät rakkauslaulut sekä säveltäjä Tadeusz Bairdin synkät pahaa enteilevät pianon soinnut. Hasin ja kuvaaja Mieczysław Jahodan taitavasti valaistut lähikuvat Kubasta paljastavat hahmosta kaiken ihohuokosista hikipisaroihin.

Kuba oli Gustaw Holoubekin ensimmäinen päärooli valkokankaalla muutamien sivuosien jälkeen, ja vuosikymmenen teatterityön jälkeen hän oli jo vakiinnuttanut asemansa sukupolvensa parhaimpien puolalaisten näyttelijöiden joukossa. Holoubekin Kuba Kowalski kuuluu 1950-luvun puolalaisen elokuvan karismaattisimpiin roolisuorituksiin, Zbigniew Cybulskin esittämän Maciek Chełmickin rinnalle elokuvassa Tuhkaa ja timanttia (1958). Hänen vangitsevasta olemuksesta on mahdotonta kääntää katsettaan pois edes hahmon nöyryyttävimmillä hetkillä.

– Michael Brooken (BFI:n elokuvaesite) mukaan