Masumuran esikoisohjaus oli yksi japanilaisen uuden aallon elokuvan lähtölaukauksista. Romantiikan ja nihilismin yhdistävä nuoruuden kiihkeä kuvaus kertoo tytöstä ja pojasta, jotka tapaavat vankilassa vieraillessaan isiensä luona. Yhdessä vietetty kesäpäivä vie moottoripyöräajelulle ja rannalle saaden kaksikon rakastumaan, mutta voiko rakkaudella korvata rahanpuutteen?

***

Japanilaisen uuden aallon elokuvan katsotaan alkaneen 1950- ja 1960-lukujen taitteessa. Uutta aaltoa temaattisesti ja teknisesti enteilleitä teoksia ilmestyi kuitenkin kourallinen jo 1950-luvun puolivälin jälkeen. Yhtenä ensimmäisistä näistä esiasteen elokuvista pidetään Yasuzō Masumuran debyyttiohjausta Kisses (Kuchizuke, 1957) jota seurasivat yhden vuoden sisään Masumuran seuraavat ohjaukset The Blue Sky Maiden (Aozora musume, 1957), Warm Current (Danryū, 1957) ja Giants and Toys (Kyojin to gangu, 1958). Tuottelias Masumura olikin ohjannut 1960-luvun puoliväliin mennessä jo kolmisenkymmentä elokuvaa, ja työsti 1980-luvulle jatkuneen uransa aikana vielä toiset kolmekymmentä lisää.

Kisses on 74 minuutin kestossaan kompakti tarina kahdesta nuoresta, tytöstä ja pojasta, jotka kohtaavat ollessaan kumpikin tapaamassaan isäänsä vankilassa. Toisistaan kiinnostuva kaksikko viettää päivän yhdessä muun muassa lainatulla moottoripyörällä ajellen. Nupullaan olevaa romanssia varjostaa se, että Akikon (Hitomi Nozoe) pitäisi saada kasaan rahat, joiden avulla voisi maksaa sekä isänsä takuut että äitinsä sairaalalaskut. Kinichi (Hiroshi Kawaguchi) haluaa auttaa Akikoa saamaan tarpeeksi rahaa ilman, että tytön täytyy antautua rikkaan pojan Ozawan (Ken Wakamatsu) lähentelyille.

Osa aikalaiskriitikoista ylenkatsoi Kissesiä, sillä sen nähtiin edustavan ilmestymisaikanaan muodissa ollutta ja jo hiukan kulunutta nuorisoelokuvan (seishun eiga) genreä, johon viitataan myös termillä ”sun tribe films”. Kō Nakahiran Crazed Fruit (Kurutta kajitsu, 1956) ja Kon Ichikawan Punishment Room (Shokei no heya, 1956) – jossa Masumura toimi apulaisohjaajana – ovat tunnettuja esimerkkejä näistä villeistä ja huolettomista nuorista kapinallisista kertovista elokuvista. Kissesin päähenkilö Kinichi erosi kuitenkin verrokkielokuvien nuorukaisista siten, että tämä vihainen nuori mies edusti köyhiä massoja hyvin toimeentulevien tyhjäntoimittajien sijaan. Kinichi purkaa turhautumistaan toiminnalla melankoliaan vaipumisen sijaan eikä todellakaan halua sympatiaa.

Masumura (1924–1986) oli ensimmäinen elokuvantekoa Italiassa, Rooman kuulussa Centro Sperimentale di Cinematografiassa Federico Fellinin ja Luchino Viscontin opetuksessa opiskellut japanilainen ohjaaja. Myös laki- ja filosofian tutkinnot suorittanut Masumura imi Italiasta elokuvalliset vaikutteensa, ja hänen ilmaisunsa nähtiin japanilaisessa kontekstissa korostetun eurooppalaistyylisenä. Vaikka Masumura aloitti ohjaajanuransa genre-elokuvilla, hän dekonstruoi niiden säännöt ja kliseet. Kriitikko Shigehiko Hasumin mukaan jopa Masumuran henkilöhahmojen intonaatio replikoidessa oli uudenlaista japanilaisessa elokuvassa ja muistutti Michelangelo Antonionin elokuvien tyylistä. Modernia otetta Masumuran elokuvissa edustivat myös nopeampi leikkaus ja vapaasti pyörivä kamera.

Masumura kuului sodanjälkeiseen ohjaajasukupolveen, joka oli todistanut edeltäjiensä eri ajatuskoulukuntien rajoitukset. Masumuran modernistisessa elokuvatyylissä keskeistä oli aiemman kauden yhteiskunnallisen todellisuuden kuvaamisen hylkääminen. Hän halusi ravistella yleisön mukavuusalueeltaan, tarjota jotakin päinvastaista Yasujirō Ozun kuvaamalle keskiluokkaisella passiivisuudelle tai Tadashi Imain elokuvien sosiaalirealismille ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle. Masumuran varhaisissa elokuvissa ei ole tilaa yhteisöllisille tunteille ja ilmapiirille, vaan niissä keskeinen konflikti käydään modernismin tulon kanssa kipuilevan massayhteiskunnan ja sorretun yksilön välillä. Masumuran mielestä edeltävän kauden realismi korosti liikaa yhteiskunnan ihmisille asettamia paineita ja yksilön tappiota tehden siitä ikään kuin väistämättömän.

Masumuralle japanilainen yhteiskunta ei ollut tarpeeksi moderni, erityisesti yksilön tietoisuuden ja vapauden tasolla. Häntä kiinnosti yhteiskunnallisuuden sijaan yksilöllisen egon tarkastelu. Sivuuttamalla ulkoiset tekijät Masumura sivuutti myös auktoriteetin voiman. Pian Masumuran jälkeen ohjausdebyyttinsä tehnyt, japanilaisen uuden aallon mahdollisesti kuuluisimmaksi nimeksi noussut Nagisa Ōshima (1932–2013) noudatti samaa linjaa. Kissesin nähtyään tuolloin kriitikkona työskennellyt nuori Ōshima julisti ”vastustamattoman voiman” saapuneen japanilaiseen elokuvaan. Masumura korostikin haluavansa tehdä elokuvia nuoresta sukupolvesta nuorelle sukupolvelle.

– Suvi Heino 12.12.2025. Lähteitä: Currents in Japanese Cinema: Essays by Tadao Sato (Kodansha International, 1982), Modernization Without Modernity – Masumura Yasuzō’s Giants and Toys (Michael Raine, teoksessa Japanese Cinema: Texts and Contexts, ed. Alastair Philips & Julian Stringer, Routledge 2007), Two Auteurs: Masumura and Hawks (Shigehiko Hasumi & Jonathan Rosenbaum, teoksessa Movie Mutations: The Changing Face of World Cinephilia, ed. Jonathan Rosenbaum & Adrian Martin, British Film Institute 2003)