Toiseen elokuvaansa Masumura valitsi pääosaan Ayako Wakaon, josta tuli hänen luottotähtensä. Mikio Narusen elokuvista muistuttavassa nuoren naisen kasvukertomuksessa sentimentaalisuus tekee tilaa modernille perinteiden kritiikille. Kasvattityttö pyrkii säilyttämään positiivisen elämänasenteensa sekä rohkean omanarvontuntonsa myrkyllisistä perhesuhteista huolimatta.

***

Yasuzō Masumura on yhä melko tuntematon japanilainen elokuvaohjaaja, joka ei ole saavuttanut laajempaa kansainvälistä tietoisuutta. Jonathan Rosenbaum hehkutti Masumuraa jo 90-luvulla, jolloin järjestettiin muutamia ohjaajan retrospektiivisarjoja. Silti vuonna 2023 Karlovy Varyssa pidetty Masumura-sarja oli monelle ensikosketus tähän japanilaisohjaajaan, jonka elokuvat olivat esimerkiksi kriitikko Jessica Kiangille tuolloisen Karlovy Varyn kohokohta. Yksi syy Masumuran suhteelliseen tuntemattomuuteen lienee hänen luokittelunsa vaikeus. Masumura ei ole ihan uutta aaltoa muttei täysin sitä studioelokuvankaan aikakautta, johon Kurosawa, Ozu, Mizoguchi ja Naruse kuuluvat. Rosenbaumin vuoden 1999 haastattelussa japanilainen elokuvakriitikko Shigehiko Hasumi sanoo, että Masumurasta ”on vaikea puhua, koska ei ole mitään [tätä] edustavaa elokuvaa”. Vaikka Masumura aloitti uransa 1950-luvun nuorisoelokuvien ohjaajana, hän siirtyi 60-luvulla Daiei-studion työmyyräksi, joka kokeili taitojaan miltei lajin kuin lajin parissa. Jos Masumuran filmografiaan tutustuukin kronologisesti, saattaa aluksi syntyä virheellinen vaikutelma johdonmukaisuudesta, sillä Masumuran kaksi ensimmäistä elokuvaa, Kisses (Kuchizuke, 1957) ja The Blue Sky Maiden (Aozora musume, 1957), ovat molemmat nuorisofilmejä. Mustavalkoista Kisses-teosta seuraava The Blue Sky Maiden on upeissa väreissä hehkuva kasvutarina nuoresta naisesta, joka yrittää säilyttää sinistä taivasta kohti suuntautuvan myönteisen elämänasenteensa.

Nuoret tytöt ovat juuri valmistuneet koulusta jossakin japanilaisessa maaseutukaupungissa. Ilmassa on uuden odotusta mutta myös haikeutta, sillä yhtä tytöistä, Yūkoa, odottaa muutto tuntemattomaan suurkaupunkiin. Yūkon vanhemmat asuvat Tokiossa, mutta hänet lähetettiin – ainoana perheen sisaruksista – pienenä maalle isoäitinsä luokse Yūkolle yhä tuntemattomasta syystä. Pian vakavasti sairas isoäiti kuitenkin paljastaa Yūkolle, että tämän biologinen äiti on todellisuudessa Yūkon isän sihteeri, johon isällä oli aikoinaan salasuhde. Tokioon saapuva Yūko ei löydä paikkaansa perheestä, jossa aviomiehensä uskottomuudesta katkeroitunut äiti alistaa salasuhteesta syntyneen Yūko palvelijan rooliin. Myös sisarpuoli närkästyy, kun häntä kiinnostava poika iskeekin silmänsä Yūkoon. Samalla kaupungissa häärää Yūkon entisestä kotikaupungista mukana muuttanut entinen miesopettaja, eikä biologisen äidinkään mahdollinen läsnäolo jätä rauhaan.

Masumura aloitti mm. Mizoguchin apulaisohjaajana, ja mestarin vaikutus näkyy oppipojassa ainakin kiinnostuksena naisten tarinoihin. Masumura toimi apulaisohjaajana myös Mizoguchin viimeisessä elokuvassa Punaisten lyhtyjen katu (Akasen chitai, 1956), jonka kuvauksissa hän tutustui elokuvassa esiintyneeseen näyttelijään Ayako Wakaoon. Wakaosta tuli myöhemmin Masumuran luottonäyttelijä. He tekivät yhdessä peräti 20 elokuvaa, joista ensimmäinen oli juuri The Blue Sky Maiden.

The Blue Sky Maiden näyttäytyy pintatasolla optimistisena kasvukertomuksena. Siinä onkin mukana vastustamattoman viehättävää nuoruuden kuvausta, joka on pullollaan 50-luvun vaatteita, kauppoja ja katuja. Raskaasta sentimentaalisuudesta vapaa The Blue Sky Maiden tuntuu kuin virkistävältä ikkunalta 50-luvun kesäiseen nuoruuteen. Rosenbaum on kuitenkin nähnyt värikylläisessä elokuvassa myös yhteyksiä Douglas Sirkin 50-luvun melodraamoihin etenkin tavassa, jolla ne kritisoivat ”pilalle hemmoteltuja, varakkaita teinejä”. Elokuvan loppuratkaisussa voi tosin aistia Sirkiin verrattuna poikkeuksellista uhmakkuutta. Yksi elokuvan kohokohdista piilee kuitenkin varhaisemmassa kohtauksessa, jossa Yūko päihittää siskopuolensa kiinnostuksen kohteen pöytätenniksessä. Mainiosti leikattu kohtaus on oiva esimerkki Masumuran ironisesta otteesta.

Lähteet: Kiang, Jessica: “How Postwar Japanese Director Yasuzo Masumura Came to Be the Biggest Breakout at Karlovy Vary” (Variety, 8.7.2023); Rosenbaum, Jonathan & Martin, Adrian (toim.): Movie Mutations: The Changing Face of World Cinephilia (BFI, 2003)

– Ilpo Hirvonen 12.12.2025