Ranskalaisen Lina Soualemin intiimi dokumenttielokuva kertoo hänen äitinsä, kansainvälisen uran elokuvissa ja tv-sarjoissa tehneen palestiinalaisnäyttelijätär Hiam Abbassin sekä tämän perheen naisten tarinan. Nuorena unelmansa perässä maailmalle lähtenyt Hiam palaa 30 vuotta myöhemmin galilealaiseen kotikyläänsä, jossa käy tyttärensä kanssa läpi suvun historiaa ja omia valintojaan.

Libanonilaisen Jocelyne Saabin (1948–2019) vallankumouksellisessa elokuvassa annetaan ääni arabinaisille. Sotareportterina uransa aloittaneen Saabin ranskalaiselle tv-kanavalle tekemä lyhytdokumentti Palestinian Women hyllytettiin aikanaan keskeneräisenä sisältämänsä kiistanalaisen, naisia aseelliseen taisteluun valmistautumassa näyttävän materiaalinsa takia.

Valitettavasti Leila and the Wolves jää pois ohjelmistosta kopiosaatavuuden vuoksi. Pahoittelemme muutosta.

***

Pariisissa näyttelijäperheeseen vuonna 1990 syntynyt Lina Soualem on tehnyt uraa toimittajana, näyttelijänä ja dokumenttielokuvien ohjaajana. Siinä missä hänen ensimmäinen dokumenttinsa Their Algeria (Leur Algérie, 2020) käsitteli tekijänsä isän puolen suvun historiaa, hänen toinen ohjauksensa Bye Bye Tiberias kertoo Soualemin äidin, palestiinalaisnäyttelijä Hiam Abbassin (s. 1960) tarinan. Deir Hannan kylässä Israelissa varttunut Abbass haaveili nuorena näyttelijänurasta, vaikka vanhemmat halusivat hänestä lääkäriä. 1980-luvulla hän päätti seurata unelmiaan ja jätti kotiseutunsa asettautuen Ranskaan asumaan. Abbass on sittemmin tehnyt menestyksekkään kansainvälisen uran ja hänet on nähty rooleissa mm. elokuvissa Paradise Now (2005), München (2005) ja Blade Runner 2049 (2017) sekä tv-sarjassa Succession (2018–2023).

Abbassin urasaavutukset jäävät kuitenkin taka-alalle dokumentissa, joka sen sijaan keskittyy tutkimaan Soualemin ja äitinsä sukupuun historiaa heidän matkatessa yhdessä takaisin vanhaan kotikylään Deir Hannaan. Perhekronikka saa alkunsa vuonna 1948 Israelin valtion perustamisen jälkeisestä konfliktista, jonka seurauksena sadat tuhannet palestiinalaiset menettivät kotinsa. Myös Abbassin äiti ja isoäiti perheineen joutuivat jättämään tuolloin kotinsa Tiberiaksen kaupungissa, johon elokuvan nimi Bye Bye Tiberias viittaa. Gazassa riehuvaa sotaa elokuva ei varsinaisesti käsittele, vaikka sen varjo on alati läsnä. Soualem pyrkii selvittämään taustasyyt äitinsä lähdölle kotoaan ja toisistaan eriytyneen perheen naiskohtaloita neljän sukupolven näkökulmasta. Myös arkistomateriaali ja suvun kotivideot pääsevät kuviin Soualemin intiimissä ja hienovaraisessa sukupotretissa.

– Harri Römpötin (”Tytär teki dokumentin äidistään, joka ei puhunut suvun historiasta – ja joka on ehkä tunnetuin palestiinalais­näyttelijä juuri nyt”, HS 23.8.2024), Elhum Shakerifarin (“’VHS tapes from the 1990s opened the door to another world’: Lina Soualem on her Palestinian family memoir Bye Bye Tiberias”, BFI 28.6.2024) ja muiden lähteiden mukaan

Aloitin urani sotareportterina ennen elokuvaohjaajaksi ryhtymistä. Kaikkein palkitsevimpana mieleeni ovat jääneet Lähi-idän matkat, jotka syvensivät ymmärrystäni käsittelemistäni aiheista. Tämä auttoi minua pysymään itsenäisenä ja riippumattomana sekä löytämään oman tyylini ja ääneni, ja näitä asioita vaalin erityisesti silloin kun minun ei tarvinnut ansaita elantoani. Olen ollut läsnä useissa vaarallisissa tilanteissa, mutta koen olleeni aina uskollinen periaatteilleni ja taistelleeni itselleni tärkeiden asioiden puolesta yrittäen analysoida alati muuttuvaa ja minua kiehtovaa Lähi-itää…

Vuonna 1973 ohjasin lyhytdokumentin Les femmes palestiniennes ranskalaiselle Antenne 2 -kanavalle. Halusin näyttää tuolloin harvoin nähtyä kuvastoa palestiinalaisista taistelijanaisista Syyriassa. Tuohon aikaan tilanne oli hyvin kärjistynyt ennen Sadatin vierailua Israeliin. Leikatessani elokuvaa Antenne 2:lla ulkomaankirjeenvaihtajien pomo Paul Nahon kiskoi minut ulos leikkaushuoneesta, ja elokuvani hyllytettiin eikä sitä ikinä näytetty televisiossa.

– Nicole Brenezin Jocelyne Saab -haastattelun (20.12.2015) mukaan, Il Cinema Ritrovato 2023 -katalogi