KESÄLESKI (1955)

The Seven Year Itch/Flickan ovanpå
Ohjaaja
Billy Wilder
Henkilöt
Marilyn Monroe, Tom Ewell, Evelyn Keyes
Maa
Yhdysvallat
Kesto
106 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
George Axelrodin näytelmästä
Ikäraja

Vaimon ja lapsen lähtiessä maalle pienessä toimistossa työskentelevä Richard jää kuumaan kaupunkiin kesäleskeksi. Helteistä lämpötilaa nostattaa naapuriin juuri muuttanut kaunotar, joka saa Richardin mielikuvituksen laukkaamaan villisti. Näytelmäsovitus nojaa Tom Ewelin koomiseen suoritukseen, mutta nousee todella lentoon Marilyn Monroen ansiosta.

***

Kesäleski avaa Marilynin elokuvissa sarjan, jolle voitaisiin antaa otsikko ”viettelyn mekanismi”. Niissä mies lipsahtaa eroottisessakin tilanteessa toimimaan ammattirutiiniensa mukaisesti (Kesäleski, Bussipysäkki, Prinssi ja revyytyttö) tai yrittää vietellä tytön esittämällä todelliselle minälleen vastakkaista osaa (Piukat paikat, Lemmenloukku). Huumorin lähteenä on yritys muuttaa rutiiniksi ja mekanismiksi jotakin, minkä pitäisi olla koneellisuuden vastakohta; spontaanin ja impulsiivisen asian käsittäminen ”suorituksena”.

    Kesälesken kustannusvirkailija Richard Sherman on alkanut jäsentää koko maailmaa viihteen ja mainonnan kaavojen läpi, ja niiden varaan hän rakentaa myös strategiansa Marilynin suhteen. Kuunneltuaan Lyhyen onnen loputtomana tulvivaa Rahmaninov-musiikkia, hän on päätellyt, että kyseistä säveltäjää ei voi välttää sydämen ja ruumiin asioissa. Pianokonsertto jättää tytön kuitenkin kylmäksi. Pettynyttä Shermania lohduttaakseen hän repsahtaa silti muka hurmioituneeseen asentoon. Vaikka kontakti heidän välillään syttyykin hetkittäin, on heidän suhteensa kuitenkin pääasiassa kaksi vieraantunutta yksinpuhelua Shermanin suunnitellessa höyrähtäneitä juoniaan ja tytön ollessa kiinnostunut lähinnä käytännön ongelmista,  kuten ilmastoinnin järjestämisestä.

Valitessaan Marilyn Monroen edushahmokseen poptaiteilijoiden ei tarvinnut keksiä mitään, sillä Marilyn Monroen elokuvat, varsinkin Kesäleski, ovat usein jo itsessään poptaidetta. Kesäleski on kirkasvärinen komedia kulutusyhteiskunnasta ja massakulttuurista, kertomus esineiden hallitsemasta elämäntavasta. Erilaiset esineet, tarkemmin sanoen ilmastoinnin välineet aiheuttavat tarinan miltei jokaisen käänteen alkaen siitä, että tytön pienoistuulettimen johto juuttuu oven väliin ja päätyen siihen, että hän pyytää päästä yöksi kesälesken hyvin ilmastoituun asuntoon. Tällä välin aihe saa monta muunnelmaa, joihin vedetään mukaan jääkaappi, kylpyamme, ilmastoitu elokuvateatteri ja metron ilmanvaihtoaukko, jopa putkimies, joka irrottaa tytön isovarpaan ammeen hanasta.

    Kesälesken runkona on Richard Shermanin yksinpuhelu, jossa hän kertoo peloistaan ja haaveistaan. Shermanilla on kyky siirtyä todellisuudesta mielikuvitukseen melkein liiankin helposti, mutta hänen kuvitelmansa eivät ole vapauttavia, ne eivät ole keino todellisuuden ylittämiseksi ja uusien maailmojen kuvittelemiseksi. Hänen kuvitelmansa ovat yksiulotteisia, massakulttuurin kliseitä toistavia. Mielikuvitus on hänelle todellisuuspakoa, joka estää häntä käyttämästä niitäkään mahdollisuuksia, joita hänellä on.

Massakulttuurin ohella Wilderin naurun kohteena on psykoanalyysi tai oikeammin sanoen sen Amerikassa saama yksinkertaistettu tulkinta ja kritiikitön ihailu. Seksuaalisymbolit kärsivät Kesäleskessä inflaation: ne kummittelevat läpi elokuvan aina siitä lähtien, kun kesäleski taivaltaa elokuvan alussa läpi kaupungin iso mela kädessään. ”Kun kymmenen minuuttia elokuvasta on kulunut, emme voi olla enää varmoja siitä, mikä alkuperäinen merkitys oli sanoilla vesihana, jääkaappi (frigidaire), alapuoli, yläpuoli, saippua, parfyymi, pikkuhousut, ilmanpuuska ja Rahmaninov” (Francois Truffaut). Melaat takertuvat tuulettimiin, tuulettimet juuttuvat oven väliin, sormet jäävät kiinni shampanjapulloon ja varpaat vesihanaan, tomaatti-istutukset putoilevat patiolle ja hermostuneen kesälesken peukalo alkaa nykiä.

– Antti Alasen mukaan (teoksesta Marilyn – alaston naamio, 1982)