Leikittelevä ja ironinen “elokuvallinen kirje” Neuvostoliiton Siperiasta on monitasoinen matkaessee. Animaatiota ja huumoria hyödyntävä elokuva osoittaa perinteiden ja nykyajan yhteentörmäykset, kuvaa paikallista luontoa ja kulttuuria, mutta myös paljastaa propagandan ja ideologisen viestinnän helppouden. Modernin essee-elokuvan prototyyppi.

***

Chris Marker on Ivensin ja Karmenin lailla maailmanmatkaaja. Hän teki ensimmäisen elokuvansa Helsingin olympiakisoista ja on kuvannut sen jälkeen mm. Kiinassa, Siperiassa, Kuubassa, Israelissa, Japanissa.

”Marker kuuluu siihen uuteen kirjailijasukupolveen, joka näkee, että kuvan aikakausi on tullut, mutta joka ei kuitenkaan katso aiheelliseksi uhrata kuvalle kielen voimaa ja ansioita; sen kielen, joka kaikesta huolimatta jää etuoikeutettuun asemaan älyn tulkitsijana. Tämä merkitsee sitä, että Markerin elokuvan kommentaari ei ole jotain valmiiksi valittuihin ja leikattuihin kuviin lisättävää, vaan jotain ensisijaista, perustavaa.” (Andre Bazin)

Marker on siis olennaisesti esseisti. Hänen älylliset, avoimen kirjalliset tekstinsä on julkaistu kahten ”Kommentaarien” kokoelmana, mutta on hyvä muistaa että näiden kirkkaiden, ironisten, liikkuvien tekstien todellinen syttyminen elämään tapahtuu vasta monimielisessä suhteutumisessa kuviin. Asiaan kuuluu pohdiskeleva, kriittinen suhde itse ilmaisuvälineeseen: Lettre de Sibérie sisältää jakson, jossa sama kuva työmaalta ja ohi vilahtavasta työläisestä näytetään kolme kertaa, kolmen eri tekstin taustana – ensin neuvostoliittolaista virallista ilmaisua myötäilevä muoto, sitten länsipropagandan ilkeilyjen mukainen versio ja lopulta Markerin oma, pohdiskeleva, vesittämättömällä tavalla myötämielinen synteesi. Bazin sanoi, että Markerin teokset ”eivät ole enempää runoja, reportaaseja kuin elokuviakaan, vaan häikäiseviä synteesejä kaikesta tästä.”

– Peter von Baghin ”Elokuvan historiasta”