Suleimanin henkilökohtaisin elokuva pohjautuu osittain hänen isänsä päiväkirjoihin. Se seuraa yhden palestiinalaisen perheen elämää useiden vuosikymmenten ajan ja näyttää, miten historian suuret tapahtumat heijastuvat tavallisten ihmisten arkeen. Aikatasolta toiselle hyppivä tarina kuvaa muutosta, sopeutumista ja jatkuvuutta konfliktin keskellä.

***

Suleiman ei kuitenkaan käsittele pelkästään Palestiinaa tai Lähi-idän politiikkaa. Hänen näkökulmansa on laajempi: elokuva pohtii vallankäyttöä, eriarvoisuutta ja ihmisten kokemaa ulkopuolisuutta kaikkialla maailmassa. Vähäeleinen huumori, tarkat havainnot ja melankolinen sävy tekevät teoksesta yhtä aikaa henkilökohtaisen ja yleismaailmallisen.

Sen sijaan, että elokuva tarjoaisi valmiita vastauksia, se kutsuu katsojan tarkastelemaan historiaa ihmisten näkökulmasta. Rajojen muuttuessa ja ajan kuluessa vain harvat asiat muuttuvat perustavanlaatuisesti, paitsi hengellisellä tasolla. Mitä tapahtuu ihmisille, joilla ei ole identiteettiä tai kotimaata? Miten se vahingoittaa heidän sieluaan?

Tuloksena on lämmin, surumielinen ja ajoittain absurdinkin hauska elokuva muistista, identiteetistä ja siitä, miten ihmiset jatkavat elämäänsä vaikeissakin olosuhteissa.

– Otto Kylmälä 2026