Kahden entisen rakastavaisen kohdatessa pintaan nousevat muistot, toteutumattomat mahdollisuudet ja kysymys siitä, mitä ihanteista jää jäljelle kompromissien jälkeen. Ohjaaja Săucan yhdistää ranskalaisen uuden aallon vapauden, Fellinin runollisuuden ja Antonionin hienovaraiset ihmissuhdekuvaukset omaperäiseksi elokuvakieleksi tässä uuden aallon ”kadonneessa mestariteoksessa”.

Elokuva seuraa lahjakasta arkkitehtia, jonka nuoruuden unelmat ovat kutistuneet kasarmien ja propagandajulisteiden suunnitteluun, sekä naista, joka on valinnut turvallisen mutta onnettoman elämän. Toistuvat laiturimaisemat, fragmentaariset muistot ja tarkka psykologinen havainnointi luovat melankolisen kuvan ihmisistä, jotka kamppailevat luovuuden, rakkauden ja sopeutumisen välillä. Samalla elokuva toimii hienovaraisena mutta terävänä kuvauksena autoritaarisesta yhteiskunnasta, jossa yksilön haaveet joutuvat jatkuvasti törmäyskurssille todellisuuden kanssa.

Pian ensi-iltansa jälkeen sensuroitu ja levityksestä vedetty elokuva nähtiin uudelleen vasta 1990-luvulla. Nykyisin sitä pidetään yhtenä romanialaisen elokuvan rohkeimmista ja omaperäisimmistä saavutuksista.

– Otto Kylmälä 2026