NOTRE DAMEN KELLONSOITTAJA (1956)

Notre Dame de Paris/Ringaren i Notre Dame
Ohjaaja
Jean Delannoy
Henkilöt
Gina Lollobrigida, Anthony Quinn, Jean Danet, Alain Cuny, Maurice Sarfati
Maa
Ranska/Italia
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
120 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
English version * Victor Hugon romaanista
Ikäraja

Victor Hugon tarinan ensimmäinen värifilmatisointi on lähdeteokselleen uskollinen CinemaScope-fantasiaspektaakkeli. Anthony Quinn nähdään nimikkoroolissa kyttyräselkäisenä Quasimodona, joka pakotetaan alkemisti Frollon toimesta kidnappaamaan kaunis Esmeralda (Lollobrigida). Esmeraldan kauneus tekee kuitenkin syvän vaikutuksen kellonsoittajaan…

***

Victor Hugon romaaniklassikon Pariisin Notre-Dame suurenmoisen traaginen hahmo, kyttyräselkäinen kellonsoittaja Quasimodo, on useissa elokuvaversioissaan tarjonnut näyttelijöille ja animaattoreille mahdollisuuden todella laidasta laitaan aaltoileviin tulkintoihin. Kuuluisia kellonsoittajat ovat olleet Lon Chaney (1923) ja Charles Laughton (1939), mutta ei kauaksi jää myöskään Anthony Quinn vuoden 1957 sovituksessa. Siinä ohjaaja Jean Delannoy on antanut Quinnille jokseenkin vapaat kädet roolihahmonsa tekemiseen, ja hyvin Quinn mahdollisuutensa käyttääkin.

Notre-Damen kellonsoittaja on tuttu tarina pyyteettömästä rakkaudesta ja itsensä uhraamisesta. Notre-Damen katedraalin rujo kellonsoittaja on ihastunut tuliseen mustalaistyttö Esmeraldaan, jonka hän näkee usein esiintyvän katedraalin edessä. Esmeralda puolestaan on ihastunut komeaan aatelismieheen, mutta tämä ei vastaa tytön rakkauteen. Niinpä Esmeralda puukottaa rakastajansa ja joutuu tuomittavaksi noituudesta. Quasimodo kuitenkin pelastaa tytön ja piilottaa hänet katedraaliin, mutta heidän epäsuhtaisella rakkaudellaan ei ole tulevaisuutta.

Notre-Damen kellonsoittaja on laajakangaselokuva, ja Delannoy käyttää varsin paljon suuria joukkokohtauksia. Television kuvaruutuun elokuva soveltuu näin ollen varsin heikosti. Kerronnan jähmeys ja henkilökuvien vajavaisuudet korostuvat komeiden kuvien puutteessa. Anthony Quinnin suoritus apinamaisena kellonsoittajana on kuitenkin siksi täynnä sykettä, että tämän spektaakkelin kyllä jaksaa katsoa. Mammutti herää eloon myös eräissä tunnelmallisissa yöllisissä katunäkymissä taikka ainutlaatuisen diseusen Damian laulaessa Georges Auricin säveltämää karmaisevaa hirsipuuballadia. Alain Cunyn intensiivinen Frollo ja Jean Tissier’n Ludvig XI ovat myös laadukkaita näyttelijäsuorituksia.

– Markku Tuulen (Katso 12.4.1981) ja Heikki Eteläpään (Ilta-Sanomat 30.3.1960) mukaan AA 12.11.2002