ROHKEA YÖ (1959)

Ennen omaa ohjaajanuraansa Pier Paolo Pasolini teki vuosina 1957–60 kaikkiaan viisi käsikirjoitusta Bologninille. Rohkeassa yössä Pasolini adaptoi vapaalla kädellä kohua herättänyttä esikoisromaaniaan ”Ragazzi di vita”. Puolen vuorokauden sisään tiivistetty, arkisen päämäärätön pikkurikollisten ja ryysyköyhälistön kuvaus tarjosi muiden ansioidensa ohella Tomas Milianille tilaisuuden ensimmäiseen valkokangasrooliinsa.

***

Mauro Bolognini (1922–2001) työskenteli Luigi Zampan assistenttina ennen esikoiselokuvaansa Ci troviamo in galleria (1953), jonka jälkeen hänen uransa jatkui samalla kaupallisten mutta teeskentelemättömien komedioiden linjalla: Rooman auringon alla (1955), Marisa la civetta (1957). Elokuvassa Giovani mariti (1957) Bolognini käytti käsikirjoittajana Pier Paolo Pasolinia, joka oli tullut pohjoisesta Roomaan vuonna 1951 ja noussut kulttuurinäyttämön parrasvaloihin ristiriitoja herättäneellä esikoisromaanillaan ”Ragazzi di vita” (1955). Bologninin ja Pasolinin yhteistyö jatkui elokuvissa Rohkea yö (1959) ja Syntinen päivä (1960), minkä jälkeen Pasolinilla oli nimeä ja kokemusta käynnistää oma ohjaajanuransa (Accattone / Pummi, 1961).

Rohkea yö, jonka käsikirjoituksen Pasolini muokkasi esikoisromaanistaan, merkitsi Bologninin läpimurtoa ohjaajana, eikä hän sittemmin ole yltänyt Pasolini-elokuviensa tasolle kuin toveittain, silloinkin lähinnä sovittaessaan kirjallisuutta (Intohimo, 1962, Svevon mukaan; Kameliananinen, 1980). Rohkea yö esitteli Bologninin teknisesti taitavana, tyyliltään elegantin kyynisenä ohjaajana, jonka työssä tuntuu häivähdys sekä neorealismin perintöä että ”uusien aaltojen” ilmapiiriä.

Pasolinin ja Bologninin kuvauksen kohteina ovat Rooman juurettomat nuoret, köyhien ja rikkaiden välinen ero, prostituoidut, katupojat, pikkuvarkaat ja heidän suojelijansa, sutenöörit, homoseksuellit, tavalliset ihmiset. Tämä on ilmiselvästi Pasolinin maailmaa, jota on sävytetty pikareskin seikkailun mondeenin tapainkuvauksen suuntaan yhteiskunnallisen kärjen kustannuksella. Pasolinin alkuteoksen kiihkeä sosiaalinen protesti on elokuvassa laimentunut kuvakompositioiden estetiikaksi ja miltei chabrolmaiseksi dekadenssiromantiikaksi.

Huolimatta voiman ja poleemisen terän heikentymisestä elokuva sisältää kiinnostavia piirteitä ja kehittelyjä. Seteleitä, rahaa on käytetty tehokkaasti kuvallisena ja temaattisena johtoaiheena. Päähenkilöt ovat pikkuvarkaita, joille varkaus ja varastetun tavaran kauppaaminen merkitsevät minuuden, elinvoiman ja selviytymiskyvyn mittaa. Heille rahan laiton hankkiminen on arvo sinänsä. Kun rahaa saadaan, siitä tulee välinearvo, joka on mahdollisimman pian vaihdettava toisiin arvoihin, huvituksiin ja ”ihanaan elämään”. Bolognini kuvaa rahan hankkimista ja sen katoamista taivaan tuuliin etäältä, kantaa ottamatta ja osoittelematta, ikään kuin viitteellisenä rakenteellisena merkkinä siitä, että ”päähenkilö” on persoonaton käsite, jonka näkyvä muoto on nenäliinan kokoinen seteli.

– Mira Liehmin (Passion and Defiance – Film in Italy from 1942 to the Present, 1984), Björn Norströmin (Filmrutan 1/1963) ja muiden lähteiden mukaan