YKSINÄISET SUDET (1968)

Kunniavelka ja isot rahat ovat pelissä, kun muukalaislegioonalaiset Charles Bronson ja Alain Delon yrittävät uhkarohkeaa pankkiholvi-iskua Pariisissa. Arvaamaton ja tyylikäs toimintatrilleri vei Bronsonin huipulle Ranskassa. Täysosuma tunnetaan John Woon (Hard Boiled) suurena innoittajana.

***

Palkkasoturi Franz Propp (Charles Bronson) ja armeijalääkäri Dino Barran (Alain Delon) tutustuvat Marseillessa Algerian sodan jälkimainingeissa. Miehet päätyvät yrittämään uhkarohkeaa murtautumista pariisilaisen suuryhtiön kassaholviin. Propp havittelee rikkauksia ja Barran tahtoo hyvittää taistelutoverinsa kuoleman tämän tyttöystävälle. Tukalat yllätykset odottavat holvissa, johon miehet jäävät ansaan. Keskinäinen luottamus joutuu koetukselle myös keikan jälkeen. Jean Hermanin Yksinäiset sudet on kunniavelkoja ja muuta lojaaliutta kuvaava trilleri, jonka tarina paljastaa korttinsa vähitellen. Ilmaisu on pelkistettyä.

1960-luvun lopulla käynnistynyt Charles Bronsonin eurooppalainen vaihe oli merkittävä käänne tähden menestystarinassa ja elokuvahistoriassa laajemminkin. Näyttelijän potentiaalia ymmärrettiin Ranskassa ja Italiassa paremmin kuin Hollywoodin hierarkiassa, jossa Bronson kelpasi isoihin tuotantoihin, mutta tarjolla oli lähinnä sivurooleja. Ensimmäinen ranskalaisohjaajan Bronson-elokuva, Henri Verneuilin San Sebastianin tykit, ei vielä mullistanut tähden kuvioita. Meksikossa kuvattu amerikkalais-eurooppalainen MGM-studion seikkailueepos noudatti aikansa Hollywoodin normeja Bronsonin kaavamaista intiaaniroistoa myöten.

Bronson ei kaivannut Eurooppaan töihin ja oli jättänyt muun muassa Sergio Leonen ensimmäiset westernit väliin. Vuonna 1967 ranskalaistuottaja Serge Silberman alkoi kosiskella häntä Alain Delonin vastanäyttelijäksi rikoselokuvaan. Silberman selitti Bronsonille, että Hollywood-koneistossa sievimmät sankarityypit keräsivät kaiken näkyvyyden ja parhaat palkkiot, kun taas Euroopassa näyttelijä saattoi nousta huipulle myös vahvan luonteen voimalla. Myös Delon toivoi Bronsonia mukaan, mutta tämä pysyi vastahakoisena. Bronsonin agentti Paul Kohner oli samoilla linjoilla ranskalaisten kanssa ja sai näyttelijän kiinnitettyä Yksinäisiin susiin, joka filmattiin Pariisissa talvella 1968. Elokuvan massiivinen suosio Ranskassa oli merkki karismaattisen antisankarin kysynnän kasvusta. Bronson jatkoi eurooppalaisten elokuvien tekemistä 1970-luvun alkuvuosiin asti, jolloin hänellä oli vankka pääosanäyttelijän status myös Yhdysvalloissa.

Kirjailijana ja käsikirjoittajana pitkään toiminut Jean Herman (alias Jean Vautrin) ohjasi kourallisen eri lajityyppeihin kuuluvia elokuvia. Uran voi katsoa lähteneen nousuun Yksinäisillä susilla ja kääntyneen laskuun Timanttirannikolla, jossa true crime -suosikki Henri ”Papillon” Charrière kokeili siipiään elokuvanäyttelijänä ja -tuottajana kehnolla menestyksellä. Niukahkon angloamerikkalaisen levityksen johdosta Yksinäiset sudet on englanninkielisen elokuvakulttuurin piirissä melko unohdettu teos. Muualla se on voinut saada voimakastakin vastakaikua. Hongkongilainen John Woo inspiroitui Alain Delonin klassikoista nuorena filmihulluna ja kunniavelka-aiheisten toimintadraamojen ohjaajana. Hard-boiledin Chow Yun-fatin ja Tony Leungin sähköiskuja aiheuttava yhteistyö suljetussa tilassa on Woon kunnianosoitus Yksinäisille susille.

– Lauri Lehtinen 17.11.2021