Aikansa kohuteos Kids oli läpimurto pääosanesittäjilleen, käsikirjoittaja Harmony Korinelle sekä tuolloin jo yli viisikymppiselle ohjaajalle Larry Clarkille. Yhden kohtalokkaan vuorokauden ajalle sijoittuva intensiivinen draama seuraa hedonististen newyorkilaisnuorten päihteiden, seksin ja väkivallan täytteistä elämää. Kun teinityttö Jennie (Chloë Sevigny) saa kuulla olevansa HIV-positiivinen ensimmäisen kertansa seurauksena, on hänen ilmoitettava tartunnasta neitsyitä jahtaavalle Tellylle (Leo Fitzpatrick).

***

Kids – tämän päivän lapsia (1995) oli ensimmäinen elokuvaohjaus tuolloin jo yli viisikymppiselle provokaattorille Larry Clarkille. Ennen Kidsiä Clark oli ohjannut musiikkivideon Chris Isaakille ja kerännyt mainetta valokuvaajana. Clarkin kirjana julkaistu valokuvakokoelma Tulsa toimi innoittajana mm. New Hollywood -sukupolven ohjaajatähdille Martin Scorseselle ja Paul Schraderille. Clarkin tuotannon vakioaiheet kuten vapaamielistä seksiä ja päihteiden väärinkäyttöä harrastavat nuoret ja erilaiset alakulttuurit olivat jo vahvasti esillä hänen varhaisissa valokuvatöissään.

Kids seuraa joukkoa hedonistisia teinejä 1990-luvun New Yorkissa AIDS-epidemian ollessa pahimmillaan. Tarinan keskiössä nähdään kaverukset Telly (Leo Fitzpatrick) ja Casper (Justin Pierce), joiden elämässä ei ole muuta sisältöä kuin skeittaus, seksi ja päihteet. Jennie (Chloë Sevigny) on hiljattain menettänyt neitsyytensä Tellylle ja saa tietää olevansa HIV-positiivinen. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat yhden vuorokauden ajalle, kun Jennie yrittää tavoittaa Tellya ja kertoa tälle tartunnasta.

Kidsin näyttelijäkaarti koostuu lähes pelkästään ensikertalaisista, lähinnä skeittareista, jotka ohjaaja kertomansa mukaan tapasi New Yorkin kaduilla ja pyysi mukaan elokuvaansa. Amatöörinäyttelijät ja lokaatiokuvaus korostavat elokuvan realistista, lähes dokumentaarista otetta. Vaikka Clark pyrkii välttämään moralisointia, Kidsiä voi lukea myös varoittavana esimerkkinä nykynuorison rappiotilasta ja elokuvaa verrattiin muihin ongelmanuorisokuvauksiin kuten Nicholas Rayn Nuoreen kapinalliseen (Rebel without a Cause, 1955) ja Tim Hunterin Tuhon rantaan (River’s Edge, 1986). Olennainen ero lajityypin klassikoihin on kuitenkin, että Clarkin ongelmanuorten maailmassa ei näy juuri aikuisia tai muita auktoriteettihahmoja, eikä mitään selkeitä opetuksia tai vastauksia elokuva tarjoa.

Clarkille tyypilliset suorasukaiset seksikohtaukset aiheuttivat kohua Kidsin ilmestyessä, aikalaisarvioissa ohjaajaa syytettiin pinnallisuudesta, tirkistelystä, moraalittomuudesta ja pornografisuudesta. Elokuvaa kuitenkin puolustivat myös monet maineikkaat amerikkalaiset kriitikot, esim. Chicago Sun Timesin Roger Ebert ja New York Timesin Janet Maslin. Yhdysvalloissa elokuvalle annettiin tarkastuksessa NC-17 -luokitus eli korkein ikäraja, mutta se julkaistiin lopulta ilman ikärajaa suuremman yleisön saavuttamiseksi. Jopa levitysoikeudet ostanut Miramax oli alun perin vastahakoinen ottamaan elokuvaa repertuaariinsa. Kidsiä varten jouduttiinkin perustamaan uusi levitysyhtiö Shining Excalibur Films Disneyn omistaman Miramaxin johtoportaan painostuksen vuoksi.

Kids toimi ponnahduslautana monille sen tekijöistä, päällimmäisenä käsikirjoituksesta vastanneelle Harmony Korinelle, joka kuuluu nykyään yhdysvaltalaisten independent-ohjaajien kärkinimiin. Elokuvassa nähdään esikoisroolit mm. Chloë Sevignylta ja Rosario Dawsonilta, jotka ovat esiintyneet sittemmin myös nimekkäämmissä valtavirran elokuvissa. Pääosanesittäjä Leo Fitzpatrick (mm. tv-sarja Langalla) on näyttelijätyönsä ohella toiminut New Yorkin taidekentällä galleristina. Casperin näyttelijä Justin Pierce eli lähes yhtä myrskyisästi kuin roolihahmonsa: elokuvaura ei lähtenyt Kidsin menestyksestä huolimatta lentoon ja Pierce päätti lopulta elämänsä oman käden kautta vain 25 vuoden ikäisenä.

– Peter Biskindin (Down & Dirty Pictures: Miramax, Sundance and the Rise of Independent Film) ja muiden lähteiden mukaan Pekka Pihkoluoma 23.3.2020