TRAINSPOTTING (1996)

Ohjaaja
Danny Boyle
Henkilöt
Ewan McGregor, Ewen Bremner, Jonny Lee Miller, Robert Carlyle
Maa
Iso-Britannia
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
92 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
perustuu Irvine Welshin romaaniin * double bill -lippu 14 € / 11 € (klubihinta)
Ikäraja

Irwine Welshin menestysromaani Trainspotting ja Danny Boylen huikea elokuvasovitus tarjosivat huumaavan kurkistusikkunan skottilaisten huumekäyttäjien arkeen. Päihteet, popmusiikki, jalkapallo ja seksi kulkevat yhteistä matkaa, kunnes huumeet työntävät muut junan alle. Samaan tapaan kotimaisen dokumenttielokuvan päihdyttävin ralli vie katsojan tilanteisiin, joihin ei normaalisti pääsisi. Päähenkilö Janin nonstop-kamera on sivustakatsojana apteekkiryöstön pakotilanteessa ja kun ikkunasta putoilee ihmisiä.

***

Danny Boyle teki läpimurtonsa mustalla komedialla Shallow Grave – murhaleikki (1994) ja menee hirtehisen tosielämän huumorin lajissa vielä pitemmälle elokuvassa Trainspotting, joka perustuu Irvine Welshin suomeksikin ilmestyneeseen kulttikirjaan. Ohjaaja Boylen lisäksi Trainspottingin takana ovat Shallow Graven muutkin keskeiset tekijät, tärkeimpinä käsikirjoittaja John Hodge, tuottaja Andrew Macdonald sekä pääosaa esittävä Ewan McGregor. Mukana ovat niin ikään Shallow Graven lavastaja ja leikkaaja, joten kyseessä on nykyelokuvassa harvinaisen kiinteä tekijäryhmä.

Trainspotting kertoo viidestä edinburghilaisesta nuoresta, joiden elämänsisältönä ovat huumeet, alkoholi ja pikkurikokset. Huumeorjuuden ja siitä irti pyristelyn ankeasta aiheesta huolimatta elokuva on mahdollisimman kaukana brittielokuvan tyypillisestä arkirealismista. Boyle ja kumppanit  ovat tehneet siitä villisti visuaalisen mustan huumorin kukkasen, joka tekee oikeutta sekä sisäisen monologin kannattelemalle alkuteokselle että sosiaaliselle miljöölle, Edinburghin rapistuvalle lähiötodellisuudelle, josta on aistittavissa koko köyhän pohjoisen inho eteläisiä alistajia kohtaan.

Boylen ohjauksessa kauhistuttavat ja koomiset ainekset sekoittuvat groteskiksi painajaisfarssiksi, joka ei sen enempää tuomitse kuin ihannoikaan huumeita tai niitä kiivaasti käyttäviä päähenkilöitään. Trainspotting toimii samalla kertaa sekä komediana että tragediana, protestina ja varoitushuutona, se tavoittaa uskomattoman moninaisia tunnetiloja ja sielunmaisemia. Jengin elämä näyttäytyy kaaoksena, jonka yllä väijyy kaiken aikaa kuoleman varjo aidsin tai yliannostuksen muodossa. Pikkuvauva menehtyy rähjäisessä kämpässä Renton asioi Skotlannin niljakkaimmassa vessassa, jonka pöntönalaiseen maailmaan hän sukeltaa oopiumiensa perään elokuvan hillittömimmin surrealistisessa jaksossa.

Trainspottingissa on jo ehditty nimittää ”1990-luvun Kellopeliappelsiiniksi”. Ilmeistä sukulaisuutta onkin vaikkapa siinä, miten kumpikin on visuaalisesti vangitseva ja moraalisesti monimerkityksinen kuvaus yhteiskunnan ulkopuolella elävästä nuorisojengistä nähtynä uhmakkaan ja verbaalisesti lahjakkaan jäsenensä kautta. Myös Trainspottingin oikullisen tarinan jäsentää katsojalle sen päähenkilön vahvasti slangipitoinen, ilmiömäisen taidokas kertojanääni. Slangi ja skottimurre tunkevat esiin niin paksuna, että elokuva jouduttiin tekstittämään Yhdysvaltain levitystä varten.

– Tarmo Poussun (IS 12.7.1996), Antti Lindqvistin (Katso 26/1996) ja muiden lähteiden mukaan ST