Katkeroitunut kenraali varastaa joukkoineen armeijalta salaisia kaasuohjuksia vallaten Alcatrazin legendaarisen vankilan. Panttivankidraaman voi ratkaista ainoastaan FBI:n paras kemiallisten aseiden asiantuntija ja ainoa Alcatrazista karannut vanki. Toimintamestarit Bay ja Bruckheimer tarjoilevat toistuvia adrenaliinipiikkejä ja laukaisivat Cagen toimintasankariuran.

***

Kenraali Francis X. Hummel (Ed Harris) johtaa joukkoa kapinallisia merijalkaväen sotilaita varastamaan VX-myrkkykaasua sisältäviä raketteja ja valtaamaan Alcatrazin saaren ottaen panttivankeja. Hummel vaatii Yhdysvaltain hallitukselta 100 miljoonaa dollaria, jotka hän aikoo jakaa sotilailleen sekä kaatuneiden sotilaiden perheille. Puolustusministeriö ja FBI suunnittelevat saaren takaisin valtausta. He kokoavat tiimin, johon kuuluvat FBI:n kemiallisten aseiden asiantuntija Stanley Goodspeed (Nicolas Cage), ylikomentaja Anderson (Michael Biehn) Navy SEAL-tiimeineen sekä entinen SAS-kapteeni John Mason (Sean Connery), ainoa Alcatrazista paennut, joka on istunut vankilassa kolmekymmentä vuotta.

The Rock on retrospektiivissä tarkasteltuna 1990-lukulaisen valtavirtatoiminnan uusi airue ja uranuurtaja, joka samaan aikaan kunnioitti genrensä lähihistoriaa sekä esitteli jo tulevan vuosikymmenen trendejä. ’90-lukulaiseen tapaan sitä voisi luonnehtia yhdeksi Die Hard (1988) -elokuvan variaatioksi, mutta typistäminen tähän olisi laiskaa ylenkatsomista. Muun muassa Meat Loafin sekä Tina Turnerin musiikkivideoista elokuvauraansa ponnistaneella ohjaaja Michael Baylla oli takanaan vain yksi elokuva, yllätyshitiksi koettu Bad Boys (1995). Debyyttinsä tavoin Bay esittelee Rockissa nopeita leikkauksiaan, heiluvan kameran käyttöä toiminnan kiihtyessä, korostuneiden värifilttereiden käyttöä (joskin tässä elokuvassa maltillisemmin yleensä), näyttelijöitä alhaalta päin kiertävä kameran, hidastuksiaan sekä välkkyviä valoja sisäkohtauksissa. Nämä elementit kiihtyivät eksponentiaalisesti 2000-luvulla toimintaelokuvan estetiikkaa määritteleviksi. Bayn työtavat herättivät epäilystä tuotantoportaassa, jolle ohjaaja sai kuitenkin Sean Conneryn vankan ja äänekkään tuen. Myöhemmin Bay on todennut The Rockin olevan suosikki omasta filmografiastaan.

Elokuvan antagonistina toimii Yhdysvaltoihin pettynyt sotasankari, joka on hyvin ’90-lukulainen näkemys aiheeseen kyseenalaistaen jossain määrin kasaritoiminnan teemoja. Kenraali Hummelin sankariansioista löytyy lähes kaikki Kylmän sodan jälkipuoliskon Yhdysvaltojen ulkovaltoihin sijoittuneet sotilaalliset tehtävät. Myös Conneryn tulkitsema Masonin vangitsemiseen kerrotaan johtaneen salaisten FBI:n tietojen onkiminen muun muassa Roswellin ufoista sekä totuuden John F. Kennedyn murhasta. The Rock onkin hienovaraisesti yllättävän kriittinen Yhdysvaltojen sotilaallisia väliintuloja sekä hallinnollisia auktoriteetteja kohtaan. Tämä itsessään on virkistävän itsereflektiivinen näkemys yhdysvaltalaiseen valtavirran toimintaelokuvaan.

The Rock oli Nicolas Cagen debyytti toimintatähtenä, josta urkeni näyttelijän monipuolisella uralla rikas sivupolku, joka jatkuu edelleen. Suuren budjetin toimintaelokuvissa jatkoa mies teki seuraavana vuonna Con Airilla ja Face/Offilla. Cage teki elokuvan vain vuosi Oscar-voittonsa jälkeen Leaving Las Vegasista, koska koki tuottajakaksikko Jerry Bruckheimerin ja Don Simpsonin olevan kiinnostavalla tavalla ajan hermolla. Tämä kertoo jälleen näyttelijän ennakkoluulottomasta suhtautumisesta elokuvaprojekteihinsa jopa uransa kaupallisen ja kriittisen nosteensa huippuvuosina. Omalla tavallaan siinä missä The Rock oli Cagelle toimintatähden uran suuri alku, oli se samalla Sean Connerylle kunniakas joutsenlaulu genren parissa. Katkeransuloinen tilinpäätös tapahtui myös tuottajaportaassa. Bruckheimerin ja Simpsonin yhteistyö päättyi tuotannon aikana jälkimmäisen huumeongelman aiheuttamiin ristiriitoihin. Huumeet veivät Simpsonin pian hautaan ja Bruckheimer omisti elokuvan tuottajaparilleen.

Santeri Paju 17.7.2024.