TYTTÖ JA VILLIHANHET (1996)

Upeasti kuvatussa elokuvassa 14-vuotias Amy (Paquin) joutuu muuttamaan Uudesta-Seelannista Kanadaan isänsä luokse. Iloa hän saa ryhtymällä hanhilauman emoksi, mutta pian tulee aika saattaa hanhiparvi turvallisesti kohti etelää. Elokuvaa innoitti tositarina Bill Lishmanista, joka opetti hanhiparven seuraamaan lentokonettaan ja ohjasi ne muuttolennolle.

***

Ohjaaja Carroll Ballard muistetaan Musta ori (1979) -elokuvan tekijänä. Sen jälkeen hän on ohjannut vain muutaman elokuvan. Tyttö ja villihanhet on Ballardille selvästi myös omakohtainen työ, sen aiheet, villi luonto ja lentäminen liittyvät omiin harrastuksiin. Ballard sai projektiin mukaan myös Mustassa orissa hienoa työtä tehneen kuvaajan Caleb Deschanelin.

Tarinan päähenkilö on 13-vuotias Amy. Hän menettää äitinsä kolarissa ja joutuu muuttamaan isänsä luo Kanadaan, mistä äiti lähti kymmenen vuotta sitten tytär mukanaan. Isä on omaperäinen taitelija, joka harrastaa lentämistä. Jälleennäkeminen on hämmentävä molemmin puolin.Yhteistä surua ja kauan sitten tapahtunutta eroa päästään käsittelemään vähitellen, kun isä ja tytär ryhtyvät toteuttamaan projektia. Amy on hoitanut ja kasvattanut työmaan alta pelastettuja hanhia. Niitä uhkaa siipien leikkaaminen, koska ne eivät ilman emoa pysty muuttamaan villihanhien tapaan. Amysta tulee hanhien emo, hänen on vain opeteltava lentämään.

Tyttö ja villihanhet on poikkeuksellisen onnistunut elokuva unelmista ja niiden toteuttamisesta. Siinä on vähän tavanomaista sentimentaalisuutta, vasta lopussa turvaudutaan turhan päiten kuluneisiin keinoihin. Elokuva nostaa esiin myös luonnonsuojelun ristiriitatilanteet ja teknologian samalla sekä ongelmana että apuna ristiriitojen ratkaisemisessa. Mitään yksiselitteisiä reseptejä elokuva ei tarjoa sen enempää ihmissuhdeongelmiin kuin ihmisen ja luonnon rinnakkaiselon probleemeihin.

Elokuvassa on mukana Oscarilla palkittu näyttelijä, Amya esittävä Anna Paquin sai nimittäin palkinnon roolistaan Jane Campionin elokuvassa Piano (1993).

– Raimo Kinisjärven (Kaleva, 15.2.1997) mukaan Santeri Paju 31.1.2023