Dramatisoitu kuvaus yhdestä Yhdysvaltojen merkittävimmistä presidenteistä tarkastelee Abraham Lincolnin nuoruuden vaatimattomia lähtökohtia, ensimmäistä rakkautta ja asianajajan uraa. Periamerikkalaisen Fondan tulkitseman Lincolnin lakitaidot joutuvat varhain koetukselle, kun hän ottaa vastaan vaikean tehtävän puolustaa kahta murhasta syytettyä veljestä.

***

Young Mr. Lincoln kertoo erään vaiheen Abraham Lincolnin varhaishistoriaa, alkaen siitä kun Lincoln pitää kauppapuotia länteen matkaaville pioneereille ja päättyen hänen avioliittoonsa Mary Toddin kanssa. Väliin mahtuu hänen tutustumisensa Clayn perheeseen, lyhyt ja traaginen rakkaus juttu Ann Rutledgen kanssa, hänen päätöksensä ryhtyä asianajajaksi, lähtö Springfieldiin missä hän avaa toimiston ystävänsä John Stuartin kanssa ja aloittaa poliittisen uransa sekä ensimmäisessä kuuluisassa jutussaan puolustaa murhasta syytettyjä Clayn veljeksiä voitokkaasti.

Ford (Peter Bogdanovichin haastattelukirjassa):

Jokainen tietää, että Lincoln oli suuri mies, mutta elokuvan ideana oli välittää tunne tästä suuruudesta jo silloin kun hän oli nuori. Olin lukenut aika paljon Lincolnista ja yritimme saada mukaan hieman komediaa, mutta kaikki elokuvassa kerrottu oli totta. Lamar Trotti oli hyvä kirjoittaja ja me kirjoitimme sen yhdessä.

Elokuvasta leikattiin joitakin hienoja juttuja. Minulla oli esimerkiksi kaunis kohtaus jossa Lincoln ratsastaa kaupunkiin muulilla ja mennessään teatterin ohi pysähtyy katsomaan mitä siellä esitetään – kyseessä on ”Hamlet” Boothin perheen esittämänä; meillä oli tyypillinen vanhanaikainen juliste. Siinä tämä nuhruinen köyhä maalaisasianajaja toivoi että hänellä olisi tarpeeksi rahaa mennä katsomaan ”Hamletia”, kun hyvin kaunis nuori tummatukkainen poika – tiesi että hän oli Boothin perheen poika – hyvin puettuna ja raikkaana käveli jalkakäytävän reunalle ja katsoi Lincolnia. Tätä hassua, epäsuhtaista, korkeahattuista miestä joka ratsasti muulilla. Siitä saattoi nähdä että heidän välillään oli jokin yhteys. Se leikattiin pois, ikävä kyllä. (Näyttelijä John Wilkes Booth murhasi Lincolnin 1865).

Peter Bogdanovich:

Siinä haastattelumme kohdassa missä Ford puhui Young Mr. Lincolnin leikatusta jaksosta hän luonnehti Lincolnia ”nuhruiseksi köyhäksi apinaksi, joka toivoi että hänellä olisi tarpeeksi rahaa mennä katsomaan Hamletia”. Lukiessaan haastattelun kirjallista versiota tämä oli yksi niitä harvoja kohtia jotka Ford pyysi minua muuttamaan; hän sanoi ettei hän juuri pitänyt ajatuksesta nimittää Mr. Lincolnia ”köyhäksi apinaksi”. Hänen varauksensa ilmaisun kirjalliseen versioon nähden on ymmärrettävä – mutta hänen sanoessaan sen sävyyn liittyi tavatonta lämpöä (ja yhtä paljon kiintymystä kuin huomautukseen John Waynesta ”tuona isona hölmönä”), niin että jotenkin siinä ei ohjaaja enää puhunut suuresta presidentistä, vaan mies ystävästä.

Ja juuri tämä tekee Young Mr. Lincolnista niin suuren elokuvan: Fordin suhde Lincolniin herättää hänet eloon, saa meidät ymmärtämään ja ihailemaan ihmistä – ei jotakin etäistä historian hahmoa, jota pitäisi kunnioittaa.

Osa Fordin neroutta piilee myös siinä että hän onnistuu välittämään Lincolnin laajemman merkityksen. Elokuvan lopussa Lincoln kävelee ylös mäkeä ukkosmyrskyssä – yksinkertainen runollinen näky nuoren miehen kohtalontiestä. Mikä tekee jaksosta niin liikuttavan (paitsi että se on kaunis), on se että me tiedämme mitä kuva merkitsee, mutta päähenkilö josta olemme alkaneet välittää ei sitä tiedä.

– teoksesta ”John Ford”, Movie Paperbacks/Studio Vista 1967

Sergei Eisenstein:

Olettakaamme, että joku toimeton hyvä haltija kysyisi minulta: koska minulla ei ole juuri nyt mitään tekemistä, ehkä voisin tehdä sinulle jonkun taianomaisen palveluksen, Sergei Mihalovitsh? Olisiko olemassa joku amerikkalainen elokuva, jonka tekijäksi haluaisit tulla – käteni liikkeellä?

Ottaisin tarjouksen vastaan empimättä ja nimeäisin heti elokuvan, jonka olisin toivonut tehneeni: se olisi John Fordin Young Mr. Lincoln.

On olemassa elokuvia jotka ovat rikassävyisempiä ja tehoavampia, jotka on toteutettu viihteellisemmin ja viehättävämmin. Taiteentuntijat saattavat pitää Ilmiantajaa parempana. Yleisö antaisi mahdollisesti äänensä elokuvalle Hyökkäys erämaassa ja sosiologit Vihan hedelmille. Young Mr. Lincoln ei saanut edes yhtä noista pronssisista Oscareista.

Kuitenkaan kaikista tähänastisista amerikkalaisista elokuvista haluaisin olla juuri tämän tekijä. Miksi rakastan sitä niin?

Siinä on eräs ominaisuus, suurenmoinen ominaisuus, joka on tarpeen jokaiselle taideteokselle – kaikkien osatekijöiden hämmästyttävä harmonia, todella hämmästyttävä kokonaisharmonia.

Uskon että aikamme kaipaa harmoniaa. Katsomme menneisyyteen kadehtien, olemme tehneet kreikkalaisten muinaisesta aurinkoisesta harmoniasta ihanteen itsellemme. Kaipauksemme onkin tuottanut joitakin tuloksia. Määrätyllä maailman kuudenneksella vuosisatamme on muovaillut positiivisia ihanteita. Ja mikä enemmän, tällä vuosisadalla olemme toteuttaneet niitä.

Kuitenkin maapallomme yleisesti ottaen elää kadotetun harmonian vuosisataa. Jo maailmansota, joka on murskannut puutarhamme ja kulttuurin muistomerkit, on tähän aikakauteen elimellisesti kuuluva ilmiö.

(…) Historiallisesti Lincoln nousi kansansa syvistä riveistä omaksuen sen tyypillisimmät ja kiehtovimmat piirteet. Samoin elokuva näyttää kasvavan täysin tämän miehen kiehtovasta hahmosta, jossa ruumiillistuvat parhaat ja edistyksellisimmät amerikkalaiset perinteet. Taideteoksen harmoni saattaisi olla sitä että se kuvina heijastaa niitä suuria periaatteita jotka ovat yhteisiä koko ihmiskunnalle, ja tämä heijastuma näyttää meille erään ihmiskunnan luovuuden kauneimmista puolista.

Historiallisen päähenkilönsä kuvan kautta Ford siis koskettaa niitä periaatteita, joita historiallinen Lincoln kantoi itsessään. Tämä ei näy pelkästään niissä lauseissa joita Lincolnin henkilö puhuu, vaan itse elokuvan rakenteessa.

– kokoelmasta ”Film Essays with a Lecture”, edited by Jay Leyda – 1968