ELÄKÖÖN RAKKAUS (1994)

Aiqing wansui
Ohjaaja
Tsai Ming-Liang
Henkilöt
Chen Chao-jung, Kang-sheng Lee, Kuei-Mei Yang
Maa
Kiina/Taiwan
Tekstitys
English subtitles
Kesto
118 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon voittaneessa elokuvassa kiinteistövälittäjä Mei vie nuoren miehen harrastamaan seksiä myynnissä olevaan asuntoon, mutta asunto ei olekaan tyhjä. Syntyy suurimmaksi osaksi sanaton antonionimainen tanssi kolmen nuoren aikuisen välillä, jossa yksinäiset asunnot täyttyvät halusta ja rakkauden kaipuusta.

***

Tsai Ming-liang on minimalisti, joka rakentaa elokuvansa muutamien keskeisten elementtien pohjalle. Eläköön rakkaus -elokuvassa, kuten myös elokuvassa Dong (Hole), asunto liittää ja samalla estää elokuvan henkilöitä kohtaamasta toisiaan. May Lin on modernin Taiwanin edustaja, rutiininomaista työtä Taipein kuumenneilla kiinteistömarkkinoilla tekevä kiinteistövälittäjä, joka käyttää yrityksensä myyntilistoilla olevaa luksusasuntoa salaa lemmenpesänään. Hän tapaa kadulla nuoren vaatteita kaupustelevan Ah-Jungin. Pari menee asuntoon sanomatta sanakaan. Sanattomuus ja emotionaalinen kylmyys on ilmeistä myös heidän rakastellessaan. Elokuvan kolmas henkilö on nuori homoseksuaali Hsiao-Kang, joka ohjaajan mukaan ”on niin hukassa, peloissaan ja tuskissaan että haluaa tappaa itsensä”.

Nuori ja ujo Hsiao-Kang huomaa lukkoon unohtuneen asunnon avainnipun ja ottaa tilaisuudesta vaarin. Saamansa avaimen turvin hän muuttaa asuntoon, johon myös Mayn rakastaja hankkii salaa avaimen. Pian samaa asuntoa käyttää toistensa tietämättä kolme ihmistä. Yhteisen tilan avittamana ahdistavuus ja komedia yhdistyvät elokuvassa hyvin tsaimaiseen tapaan. Kaikki kolme ovat yksinäisiä ja vieraantuneita. Samanaikaisesti he kaipaavat toista ihmistä, tietämättä että hän on samassa huoneessa. Tämä jännite pitää otteessaan myös katsojaa, joka samanaikaisesti sekä toivoo että pelkää henkilöiden puolesta ja sitä, että he kohtaavat lopulta. Elokuvassa jossa henkilöt välttelevät viimeiseen asti tunteiden ilmaisua ja toisen kohtaamista pienikin lähentyminen on järisyttävää. Elokuvan lopun pitkä kohtaus, jossa Hsiao-Kang nousee hitaasti sänkyyn ja antaa varovaisen suudelman nukkuvalle Ah-jungille, on vaikutukseltaan huima. Kohtaus, ja Mayn vastaava yksinäinen purkaus elokuvan viimeisessä otoksessa, ovat ymmärrettävissä osittain vapauttavina, mutta elokuva nimeen sisältyvä rakkauden ylistys on nähtävissä vahvana ironiana. Eläköön rakkaus on enemmänkin elokuva rakastamisen ja ihmisten välisten kontaktien vaikeudesta, jopa mahdottomuudesta.

Tsai keskittyy elokuvissaan yksinäisyyden kuvaukseen ja tarkasteluun ja tähän ei tarvita sanoja. Hän on kuvallisen kerronnan ja hiljaisen rytmin taituri. On sanottu että Tsain elokuviensa krediittijaksoissa on enemmän tekstiä kuin niiden henkilöiden dialogissa. Eläköön rakkaus on tästä äärimäisimpiä esimerkkejä. Ensimmäisen ja toisen dialogin välillä on 22 minuuttia ja elokuvan lopussa on peräti 24 minuutin puheeton jakso. Puhumattomuus ja kollektiivisen vieraantuneisuuden kuvaus tuottaa viistoa komiikkaa, jota on verrattu mykkäelokuvan slapstick-komiikkaan, jopa Buster Keatoniin. Urbaanin miljöön lähes kliininen tarkastelu on puolestaan nostattanut esille Michelangelo Antonionin 1960-luvun vieraantuneisuuden kuvaukset.

– Pasi Nyyssönen 3.4.2007. Lähteenä Rapfogel, Tsai Ming-Liang: Cinematic Painter (Senses of Cinema -verkkolehti).