FIST OF FEAR, TOUCH OF DEATH (1980)

Ohjaaja
Matthew Mallinson
Henkilöt
Bruce Lee (arkistomateriaaleissa), Fred Williamson, Ron Van Clief
Maa
Yhdysvallat
Tekstitys
ei tekstitystä
Kesto
90 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Brucesploitaation pohjimmaisessa kellarissa kaikki kortit menivät sekaisin, ja lopputulos oli kaaoksen taidetta. Fist of Fear, Touch of Death on kinemaattisen ruumiinryöstömentaliteetin ei-tästä-edemmäs, erään aikakauden polveileva houreuni kierrätysklippien ja Fred Williamsonin valkokangasläsnäolon välimaastosta. Joko meille selviää, kuka tai mikä tappoi Bruce Leen?

***

Bruce Leen nimellä markkinoiduista elokuvista valtaosa on tehty näyttelijän kuoltua. Leen oma tuotanto jäi pienehköksi, mutta hänestä kertovien elämäkerrallisten elokuvien joukko on ennätysmäisen iso. Perinteisen tyylin henkilödokumentteja ja elämäkertadraamoja on filmattu idässä ja lännessä. Ilmiö on kuitenkin totunnaista biopic-lohkoa rönsyilevämpi. Lee-aiheisten elokuvien maailma kasvoi viidakkomaiseksi populaarikulttuurin varjoalueeksi, jossa tarua, totta ja villejä teorioita sekoitettiin holtittomasti ja absurdi oli uusi normaali. Genren suhde sankariinsa on ihailun ja sumeilemattoman hyödyntämisen yhdistelmä.

Newyorkilaisen Aquarius-yhtiön tuotanto Fist of Fear, Touch of Death on katu-uskottavalla tavalla sekopäinen tribuutti, joka kirjoittaa Bruce Leen henkilöhistoriaa mielivaltaisesti uusiksi ja pohtii Leen faneja askarruttaneita kysymyksiä. Voisiko kenestäkään tulla Brucen seuraaja? Oliko tähden oudon ja äkillisen kuoleman taustalla kamppailumaailman sisäinen salajuoni? Vastauksia on turha odottaa helppoheikkienergialla rullaavalta elokuvalta, joka ei piittaa faktoista vaan korvaa ne isolla jutunkertojan itsevarmuudella. Informaation välittämisen sijaan Fist of Fear, Touch of Death generoi merkillistä pöhinää. Se ei kestä kriittistä eikä edes rationaalista tarkastelua, mutta sitä tulee koko rahan edestä.

Osittain arkistomateriaalista kootun Fist of Fear, Touch of Deathin rakenteellinen edeltäjä on vuonna 1977 julkaistu kokoomateos The Real Bruce Lee, joka yhdisti Bruce Leen lapsitähtivaiheen draamojen kohokohtia Dragon Lee -nimisen eteläkorealaisen imitaattorin spin off -elokuvaan The Last Fist of Fury. Paketista puuttui aidon Bruce Leen vauhdikas toiminta, mutta The Real Bruce Lee osoitti, että aito Bruce Lee ja vauhdikas toiminta voitiin silti yhdistää samaan elokuvaan kustannustehokkaasti. Kassakoneet kilisivät USA:n teattereissa yli miljoonan dollarin edestä.

Myös Fist of Fear, Touch of Deathin Lee-osuudet ovat vanhaa enimmäkseen mustavalkoista tavaraa. Jälkikäteen käsikirjoitettu ja jälkiäänitetty dialogi antaa aineistolle uuden sisällön. Tv-sarja Longstreetin otokset ovat muuttuneet pseudohaastatteluksi. Leen nuoruudentöihin kuuluvan Hongkong-elokuvan Thunderstorm (Lei yu, 1957) kohtauksia on editoitu kolmiodraamaksi, jossa Brucen karateintoilu rasittaa perheenjäseniä ja nuorukaisen isoveli iskee hänen tyttöystävänsä. Karatea ei harrasteta, mutta siitä puhutaan ahkerasti. Välillä leikataan samuraiksi luonnehditun ”Bruce Leen esi-isän” muinaisiin miekkataisteluihin. Takaumat ovat peräisin taiwanilaisesta wuxia-elokuvasta Invincible Super Chan (Tian zhan, 1971). Japanilaisen käsitteistön yhdistely kiinalaisiin henkilöihin on omituista mutta sopii kertomukseen, jossa mikään ei pidä paikkaansa.

Elokuvan kehystarina keskittyy Madison Square Gardenissa järjestettyihin ”karaten maailmanmestaruuskisoihin”, joissa voi ehkä ratketa, kuka on Brucen seuraaja. Kyse on Aaron Banksin tuottamasta Oriental World of Self Defense -festivaalista. Tapahtuma tarjosi kamppailulajien ohella showpainityyppisiä stuntteja ja sirkustemppuja. Banks nähdään elokuvan alussa puhumassa levottomia mystisestä kuoleman kosketus -tekniikasta, joka voisi olla Bruce Leen todellinen kuolinsyy.

Lee ei esiinny elokuvassa omasta tahdostaan, mutta useat toimijat näyttävät olevan mukana omilla ehdoillaan ja nauttivan Fist of Fear, Touch of Deathin tarjoamasta pöhköstä julkisuudesta. B-elokuvista tutut kamppailumestarit Ron Van Clief ja Bill Louie esittelevät taitojaan puolifiktiivisissä osioissa, joissa ulkoilijanaisia häiritsevät puistoöykkärit saavat kyytiä. Independent-toimintaelokuvien tähti Fred Williamson pullistelee koomisessa sivujuonessa.

Aquarius-yhtiön trailerien sävykkäänä kertojaäänenä tunnettu Adolph Caesar juontaa kokonaisuutta kuin tv-toimittaja. Lopuksi juontaja tuumii, että Bruce Leen seuraajan etsimisessä ei oikeastaan ole mitään järkeä. Kuoleman kosketus jää arvoitukseksi.

– Lauri Lehtinen 20.7.2023