Monika Fagerholmin romaani katsoo ensinäkemällä lämpimän nostalgisesti 1960- ja 70-lukujen suomenruotsalaisen keskiluokan elämää. Näkökulma on kesiään merenrannoilla viettävien perheiden lapsien, joten heidän äitiensä pitkästyminen ja haikailut täytyy osata lukea rivien välistä. Claes Olssonin elokuvaversio välittää ajankuvaa tarkasti ja synkemmistä sävyistä huolimatta valoisasti.

***

1960-luvun lopulta lähtien Claes Olsson oli toteuttanut lukuisia lyhyitä ja puolipitkiä dokumentti- ja fiktioelokuvia, tuottanut 1990-luvulla mm. elokuvat Kissan kuolema (1994), Kummeli Stories (1995) ja Lunastus (1997) sekä ohjannut kokoillan näytelmäelokuvat Elvis kissan jäljillä (1987) ja Akvaariorakkaus (1993). Aiheen Olssonin kolmanteen pitkään näytelmäelokuvaan antoi Monika Fagerholmin romaani Underbara kvinnor vid vatten / Ihanat naiset rannalla (1994), myynti- ja arvostelumenestys, joka oli käännetty 11 kielelle ja voittanut monia kirjallisuuspalkintoja. Käsikirjoittajaksi Olsson valitsi jälleen Tove Idströmin, edellisen ”naiselokuvansa” Akvaariorakkaus sovittajan: ”Tove on mielestäni paras dramaturgi tässä maassa”, Olsson perusteli. ”Koska filmi kertoo naisista, halusin mukaan asiantuntijan, joka minua paremmin tuntee naisen elämää.” (Hyvinkään Sanomat 18.1.1998). Idström aloitti työn 1995, käsikirjoituksen ensimmäinen versio valmistui tammikuussa 1996 ja viimeinen, seitsemäs versio keväällä 1997. Muokkaustyön kuluessa romaanin viiden kesän tapahtumat tiivistettiin kolmeen kesään.

Lehdistötiedotteessa Olsson piti Fagerholmin romaania ”erinomaisena lähtökohtana” elokuvalle: ”Sen tarina ja ajankuva ovat yhtä aikaa sekä lähellä että kaukana. Naisten itsenäisyyden- ja vapaudenkaipuu sekä halu oman elämän hallintaan ovat tänäänkin läheisiä teemoja. Sen sijaan 60-luvun alun viattomuuden ja optimismin aikakauden maailmankuva on, kuten tiedämme tänään, kokenut monta peruuttamatonta muutosta. [- -] Lasten kuvaus romaanissa on monivivahteinen ja elävä. Thomaksen maailmaan mahtuu salaisuuksia ja kepposia, hajuja ja allergiaa, simputusta ja ystävyyttä. Thomas ja Renée ovat elimellinen osa Kesäparatiisia ja heillä on omat näkemyksensä paratiisin ihmisistä ja elämästä yleensä. Näen, että Isabella Vedenneito ja Rosa ovat elokuvan subjektit, vaikkakin elokuvan kertojana on Thomas.”

Underbara kvinnor vid vatten toteutettiin alkuteoksen hengessä ruotsinkielisenä, ruotsinkielisin näyttelijävoimin. Romaanin kansainvälinen maine mahdollisti myös kansainvälisen rahoituksen. Olssonin Kinoproduction Oy:n rinnalle tulivat yhteistuottajiksi ruotsalainen FilmLance International AB ja saksalainen Pandora Film GmbH sekä Suomen ja Ruotsin tv-yhtiöt. ”Ei tätä olisi voinut tehdä suomeksi”, Olsson arveli. ”Tai sitten jonkun supisuomalaisen olisi pitänyt sijoittaa se omaan kulttuuriinsa. Mutta olisiko se sittenkään toiminut, sillä Ihanat naiset rannalla kuvaa maailmaa, jossa kaikki on kiinni pienistä vivahteista.” (Helsingin Sanomat 17.1.1998).

Suomenruotsalaisten ammattilaisten rinnalle Olsson valitsi naispääosaan Marika Krookin (s. 1972), Sibelius-Akatemiassa opiskelevan laulajan, joka oli tehnyt läpimurtonsa Helsingin kaupunginteatterin West Side Storyn Marian roolissa. Toiseen keskeiseen naisosaan löytyi Tukholman Dramatenin näyttelijä Åsa Karlin (s. 1966), joka oli esiintynyt myös tv-sarjoissa ja elokuvien sivuosissa. Lapsinäyttelijät Onni Thulesius (s. 1988) ja Outi Paasivirta (s. 1986) valittiin noin 800 ehdokkaan joukosta. Nuoresta iästään huolimatta Thulesiuksella näyttelijäperheen jälkeläisenä oli esiintymiskokemusta sekä teatterista, kuunnelmista että elokuvista; myös Outi Paasivirta oli esiintynyt ruotsinkielisen radioteatterin kuunnelmissa.

Ihanat naiset rannalla kuvattiin kesällä 1997 55 kuvauspäivässä Hangon ja Tammisaaren maisemissa, valtaosin huvilamiljöössä, jossa myös kirjailija Juhani Aho ja taiteilija Venny Soldan lapsineen olivat viettäneet kesiään vuosisadan alussa. Monica Slotte teki kuvausvaiheesta dokumentin Onni och de underbara kvinnorna / Onni ja ihanat naiset, jossa Onni Thulesiuksen johdattelemana seurataan kuvauksia ja haastatellaan tekijöitä. Dokumentti esitettiin TV2:ssa 19.1.1998 eli kolme päivää ensi-illan jälkeen ja se on liitetty elokuvan dvd- ja videojulkaisuihin. Rinnan elokuvan kanssa valmistui 3-osainen (3 x 47 min.) tv-sarja, joka nähtiin televisiossa syyskuussa 1999. Tv-versio sisältää monia kohtauksia, jotka syventävät henkilö- ja naapurisuhteita ja motivoivat ratkaisuja. 18-vuotiaan Thomaksen esittäjä Fredrik Welander on elokuvassa mukana vain äänenä ja hänen tyttöystävänsä Camillan esittäjä Daniela Wieliczko esiintyy vain tv-sarjassa. Elokuvan ampiaisjaksossa käytettiin tuolloin Suomessa vielä harvinaista tietokoneanimaatiota.

Svenska Kulturfonden tuki elokuvan levitystä pienille ruotsinkielisille paikkakunnille. Fagerholmin romaanin suomenkielisen taskukirjapainoksen kansikuvana käytettiin Olssonin elokuvan julistetta. Ruotsalaisen tuotantopanoksen vuoksi elokuva on sisällytetty myös Svensk filmografi -teossarjaan.

Claes Olssonin seuraava ohjaustyö oli dokumenttia ja fiktiota yhdistävä Unto Monosen elämäkertaelokuva Satumaa (1999).

– Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.