OUTRAGE (1950)
Nuoren kihlatun elämä suistuu raiteiltaan, kun hänet raiskataan matkalla kotiin. Elokuva kertoo naisen häpeästä ja psykologisesta luhistumisesta tapahtuman jälkeen. Se kruunasi Lupinon loistavaksi ajankohtaisten teemojen kuvaajaksi ja feministiohjaaja Lois Weberin perinnön jatkajaksi. Lupinon kenties hienoin saavutus elokuvantekijänä!
***
Eräänä iltana, kun nuori Ann Walton (Mala Powers) on lähdössä töistä myöhään kotiin, hän aavistaa, että jotain on vialla. Nurkan takana vaanii Annia moneen kertaan vikitellyt lounaskärryn omistaja (Albert Mellen). Ann huomaa hänet ja yrittää juosta pakoon, mutta tulee miehen raiskaamaksi.
Raiskauksen jälkeen Annia kannustetaan jatkamaan normaalia elämää kuten aikaisemmin: käymään töissä ja valmistelemaan tulevia häitä kihlattunsa (Robert Clarke) kanssa. Annin läpikäymä traumaattinen kokemus eristää hänet hänen entisestä turvatusta ja mukavasta elämästään, joten Ann päättää paeta pois bussilla Los Angelesiin.
Matkalla hän saa tietää poliisin etsivän häntä. Hän jatkaa matkaa kävellen, mutta matkanteko vaikeutuu, kun hän loukkaa nilkkansa. Onneksi nuori pappi Bruce Ferguson (Tod Andrews) löytää Annin ja vie turvaan ystäviensä luokse. Ferguson on sotaveteraani, joten ajan kuluessa hän ja Ann lähentyvät traumaattisten kokemustensa takia.
Lupino työskentelee pienen budjetin raameissa, mikä myös näkyy valkokankaalla. Tuotannolliset rajoitukset eivät kuitenkaan haittaa intiimin draaman toteutusta. Lupino hyödyntää mestarillisesti hiljaisuutta raiskauskohtauksen äänisuunnittelussa ja visuaalisia tyylikeinoja läpi elokuvan. Nuori tyttö juoksee pakoon, mutta seinäjulisteiden sirkusklovnit nauravat pahansuopaista, mutta äänetöntä naurua. Kotona sängynpääty muodostaa henkiset kalterit, joista vapautuminen ei tule olemaan helppoa.
Lupinon trauman käsittely on avarakatseista. Lupino rinnastaa sotaveteraanin ja raiskauksen uhrin kokemukset, ketään suosimatta. Sodanjälkeisen trauman kuvaamista käsiteltiin upeasti jo William Wylerin teoksessa The Best Years of Our Lives (1946), mutta post-traumaattinen kokemus saa laajemman ja inhimillisemmän kosketuspinnan, kun sodan kauhujen rinnalle nostetaan naisten kohtaama arkipäivän kauhu.
The New Yorkerin pitkäaikainen elokuvakriitikko Richard Brody ylisti harvoin nähtyä elokuvaa vuonna 2014 seuraavasti:
”Outrage on harvinainen taiteellinen saavutus. Lupino lähestyy raiskauksen aihetta sen sisältämien laajojen sosiaalisten haarautumien kautta. Hän sisällyttää syvästi myötätuntoiseen kuvaukseen naisesta, raiskauksen uhrista, ne monet yhteiskunnalliset laiminlyönnit, jotka myötävaikuttavat rikokseen, mukaan lukien lainopillinen epäonnistuminen nähdä raiskauksen yleisyys ja yltiösiveellisyys ja seksuaalinen sensuuri, jotka tekevät rikoksesta kirjaimellisesti sanoinkuvaamattoman ja jotka päätyvät häpäisemään uhrin. Ennen kaikkea, Lupino paljastaa syvällisen ymmärryksen laaja-alaista ja kyseenalaistamatonta miehistä aggressiota kohtaan, joita naiset kohtaavat myös tavallisissa, väkivallattomissa pariutumistilanteissa. Hänen elokuvansa kertoo yhden nuoren naisen kokemuksista, ja samalla kaikkien naisten kokemuksista.”
– Eri lähteiden mukaan Otto Kylmälä 2019