HERKULES (1997)

Antiikin Kreikan tarustosta sovitettu Herkules on kuolemattomuutensa menettänyt ylijumala Zeuksen poika ja myyttien kirjolla kenties kaikkein tunnetuin heeros. Elokuvan ainekset ovat erikoiset: se sisältää screwball-komedian sävyjä ja taustalla soi soul-vaikutteinen musiikki. Erikoismaininnan saa antagonisti Haades, joka loistaa pahiksen osassa herkullisella lipevyydellään.

***

Walt Disney -nimeä tavalla tai toisella kantavat yhtiöt ovat jo vuosikymmeniä valjastaneet globaalin tarinankertomisen yhtiönsä käyttöön. Oli vain ajan kysymys milloin antiikin kertomusperinnön vauhdikkaimmat juonenkäänteet tulisivat markkinoille. Ohjaajat ovat vanhoja konkareita esimerkiksi elokuvista Pieni merenneito (1989) ja Aladdin (1992). Itse asiassa juuri he ovat kehittäneet Disneylle nykyisinkin käytössä olevan tyylin: lapset saavat oman puhtoisen tarinansa ja lasten seurassa aikuiset heille suunnatut satiiriset vitsinsä – joitakin niistä on tietysti mahdoton suomentaa sattuvasti, mutta yritys hyvä kymmenen. Nämä sanaleikit ovat (jälleen kerran) elokuvan keskeinen anti.

Sankarihahmo Herkuleen – amerikaksi se lyhenee tuttavallisesti yksitavuiseksi nimeksi Herc – seikkailujen kuvasuunnittelijana toimi brittiläinen mestari, poliitikkojen ja julkkisten karikatyyreja maanmaineeseen asti rustannut Gerard Scarfe, joka yhdistää surutta vanhoja ja uusia elementtejä. Itse tarina pohjaa varsin tarkoin mytologiaan, mutta sen hahmoissa on uusia virityksiä – ennen ei ole nähty siivekästä hevosta Pegasosta niin, että sen lentoa vauhdittaisivat helikopterin siivet. Scarfen hahmot ovat kulmikkaampia kuin perinteiset Disney-hahmot ja piirrosten kulmaviivoiss

Kiintoisa animaation mahdollisuuksia hyödyntävä oivallus on myös Hades leimuavine hiuksineen: ne muuttuvat jumalan raivostuessa punaiseksi mielialan osoituksena. Synkkyys ja viha, jotka leimasivat Disney-yhtiöiden edellistä animaatiota Notre Damen kellonsoittajaa, ovat kuitenkin Herkuleksessa poissa. Jos jotakin, tämä on iloinen elokuva, vaikka Herkuleen jumalallisen taustatiedon puuttuminen tekeekin lähtökohdista orvon ja maallisen elämän aika ajoin varsin työlääksi, vaikka urheilusankarin roolina onkin olla palvottu tähti. Hahmosta ei puutu edes kaupallista vetovoimaa…

Herkuleen sankaruus nousee orpouden ja henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi häntä kiivaasti vastustavien roistojen värikkäistä hahmoista. Hades ja hänen apureidensa kavalkadia täydentävät sivuhahmot ja päähenkilön neuvonantajat ovat tuttuja aiemmista Disney-tuotannoista, niin myös välttämätön rakastettu, joka vaikeuksien jälkeen lankeaa päähenkilön syliin. Kritisoiduin osa-alue Herkuleessa oli ehdottomasti musiikki, jonka ratkaisut eivät kriitikoita aina vakuuttaneet ja saivat epäilemään pitkään mukana olleen Alan Menkenin sävelkynän tylsistymistä hänen kuudennessa animaatiossaan. Ikivihreitä Herkuleesta tuskin tulee syntymään.

– Jari Sedergren 3.1.2010