POIKANNE JA VELJENNE (1966)

Elokuva kertoo sukupolvien kuilusta kolmen novelliepisodin kautta. Siperiassa isä toivottaa esikoisensa kotiin tietämättä, että tämä on karannut vankilasta. Moskovassa opiskeleva poika saa äidiltään kirjeen, jossa tämä pyytää käärmesalvaa. Loppukohtaamisessa juurettomuuden kysymykset huipentuvat.

***

”Shukshin näytti nauttivan aivan erityisesti prologin kokoamisesta”, muisteli kuvaaja Valeri Ginzburg. ”Hän säästi hellästi koko kootun aineiston aina alastomilla oksilla sirkuttavia varpusia myöten. Shukshinin proosassa aina läsnäoleva lyyrinen sävy heräsi heti johdannossa henkiin visuaalisesti.”

Tärkeimpään, isän, osaan Shukshin sai neuvostonäyttelijöiden nestorin Vsevolod Sanajevin, joka oli työskennellyt vuosikymmenien ajan johtavien ohjaajien kanssa. Paljon riippuisi siitä, löytäisivätkö nuo kaksi yhteisen kielen. Shukshin oli toivonut Sanajevia alun perin jo Kondratin osaan elokuvassa Zhivet takoj parenj. Sillä kertaa asiaa ei järjestynyt, mutta nyt, Sanajevin alkaessa hahmottaa isä Ermolai Vojevodinin roolia, miesten välille kehittyi ystävyys, ja heidän yhteistyönsä jatkui vielä kahdessa elokuvassa.

Ermolai on kunnon mies, joka näkee elämän tarkoituksena uupumattoman työn oman kotimaan kamaralla. Kuitenkin häntä surettaa nähdä miten elämä ei ole sujunut kuin sen olisi pitänyt ja miten hänen suuri perheensä hajoaa kappaleiksi hänen silmiensä edessä. Tuskaantuneena hän yrittää ymmärtää, miksi hänen poikansa jättävät kotiseudun, jossa perheellä on sukupolvien taakse ulottuvat juuret. Ermolai on sisäisesti vahva mies, joka pitää katkerat ajatuksensa omana tietonaan. samaan aikaan hän käyttää purevaa vitsailua todellisen minänsä kilpenä.

Elokuvan Zhivet takoj parenj tavoi Vaš syn i brat on koottu orgaaniseksi kokonaisuudeksi useista erillisistä tarinoista. Ensimmäinen kertoo Stepan-pojasta, joka pakenee vankileiriltä kolme kuukautta ennen vapautusta, koska hänen koti-ikävänsä on muuttunut sietämättömäksi kestää. Isä toivottaa esikoisensa tervetulleeksi kotiin tietämättä, että tämä on karannut voidakseen olla vain päivän kotona ennen kuin edessä on paluu entistäkin pitempää kakkua kärsimään.

Toisessa tarinassa Moskovassa opiskeleva Maksim-veli saa kirjeen äidiltään, jossa tämä pyytää käärmeenmyrkystä valmistettua lääkettä tautiin, johon hän on sairastunut Stepanin käynnin jälkeen. Jakso kuvaa enimmäkseen Maksimin seikkailuja harvinaisen lääkkeen jäljillä milloin myötätuntoisesti, milloin välinpitämättömien apteekkiapulaisten seurassa. Se kohoaa sarkasmiin siirryttäessä veljeksistä menestyneimmän, mestaripainija Ignatin asunnolle. Tarvitaan vian yksi puhelinsoitto ja lääke järjestyy.

Kolmannessa tarinassa Ignat tuo lääkkeen ja muita harvinaisia lahjoja kotiin. Isä panee merkille miten poika on muuttunut; tällä on mukana myös hyvin pukeutunut ja ehostettu vaimo. Pisara ironiaa tihkuu kohtaukseen, kun paljastuu, että nuorin veli Vasili voisi helposti nujertaa Ignatin painiottelussa, ellei hän haluaisi suojella tämän mainetta.

Episodimaisuudestaan huolimatta Vaš syn i brat kasvaa ehjäksi kokonaisuudeksi. Sen saama vastaanotto ei ollut taaskaan Shukshinille helppo kokemus. Tällä kertaa häntä moitittiin maaseudun ylistämisestä vastakohtana kaupungille. Yleisesti ottaen vastaanotto oli kuitenkin myönteinen, ja ajan myötä elokuvan arvo lyyrisenä mestariteoksena on vain kirkastunut.

– Eduard Jefimovin mukaan (Vasili Shukshin, Idatelstvo Raduga, Moskova 1986) AA 1990