LILEJA (1958)

Ukrainan ensimmäinen balettielokuva siirtää valkokankaalle alan varhaisimman kansallisen monumentin, Konstantin Dankevitšin Lilejan vuodelta 1940. Taras Ševtšenkon henki ja runous pulppuavat allegorisesta tarinasta, jossa julma prinssi erottaa nuoret rakastavaiset toisistaan.

Baletti puhuu! -sarja on toteutettu yhteistyössä 100 vuotta täyttävän Suomen kansallisbaletin kanssa. Tutustu kansallisbaletin juhlaohjelmaan täällä.

***

Lileja on varmasti monelle suomalaisellekin tuttu sävelmä, kansanlaulu tytöstä, toukokuun liljasta, jolle ei kelpaa kaupunkilainen sulhanen vaan oma samoilla seuduilla varttunut rakas. Taras Shevtshenko (s.1814 Ukrainassa, k. 1861 Pietarissa) varioi aihetta runossaan Lilja (Lileja, 1846):

Why did to me from childhood days
The people bear ill-will?
And why was I when but a maid
By those same people killed?
And yet today why do they prize
My presence in their rooms,
Call me a queen, can’t feast their eyes
Enough upon my blooms?

…

Ukrainan kirjakielen isä, ystävien ja tukijoiden maaorjuudesta vapaaksi ostama kuvataiteilija ja kirjailija Taras Shevtshenko tunnetaan parhaiten runokokoelmastaan Kobzar (1840). Shevtshenkon kansallisia intohimoja nostattaneeseen, kansanperinnettä kierrättäneeseen tuotantoon perustuu ensimmäinen ukrainalainen baletti Lileja (1940). Libreton kirjoitti V. Tshagovets ja koreografian teki H. Berezova.

Teoksen pääteema on maaorjiksi alistettujen talonpoikien taistelu vapaudestaan. Se sisältää myös monta tuttua, Ukrainan seudulle sijoittuvaa aihetta, joita on usein hyödynnetty kirjallisuudessa, kuvataiteessa, näyttämöteoksissa ja elokuvissa. Baletin näyttämöversiot vaihtelevat, mutta elokuvatussa Vahtang Vronskin koreografiassa nähdään ainakin juhannusaaton juhlintaa veteen heitettyine seppeleineen ja kansantansseineen, mustalaisleiri ennustajineen ja vedenneitoja, jotka näyttäytyvät Lilejalle unessa. Lileja-elokuvabaletti on kauttaaltaan taidokasta työtä, Ukraina-folklorea jalostettuna korkeakulttuuriksi.

Lileja juhlii muiden nuorten kanssa juhannusyötä perinteisin menoin. Juhannustulet palavat, tytöt laskevat seppeleensä virran vietäviksi ja toivovat saavansa näyn tulevasta, pojatkin etsivät onneaan. Lileja ja Stepan löytävät toisensa. Nuoret ovat lupautumassa toisilleen, kun ruhtinas seurueineen ratsastaa ohi ja huomaa kauniin tytön. Ruhtinas määrää Stepanin palvelukseensa ja Lilejan tuotavaksi hoviin.

Stepan lähtee pois liittyäkseen kasakoihin, Lileja pakenee ruhtinaan miehiltä ja piiloutuu vanhaan myllyyn. Aika kuluu, mutta Stepania ei kuulu takaisin. Lileja kohtaa mustalaiset, ja ennustaja näkee Stepanin olevan elossa. Taas ruhtinaan miehet pääsevät Lilejan jäljille, mutta tyttö pakenee metsään ja nukahtaa. Unessa vedenneidot tanssivat, ja Lileja kohtaa Stepanin. Stepan onkin elossa ja nuoret tapaavat jälleen toisensa, mutta Stepan ei näe. Hän on joutunut matkallaan tataarien vangiksi ja nämä ovat sokaisseet hänen silmänsä kuumalla raudalla. Ruhtinaan miehet löytävät Lilejan ja vievät tämän mukanaan. Stepan lähtee kokoamaan joukkoa taistelemaan kansan vapauden puolesta.

Palatsissa Lileja tanssii ruhtinaalle muiden kaapattujen tyttöjen kanssa. Lileja on kärsinyt niin kauan, ettei jaksa enää sietää tilannetta. Tilaisuuden tullen hän puukottaa ruhtinasta. Stepanin kapinallisjoukko hyökkää, ja ruhtinas yrittää ampua Stepanin mutta osuu Lilejaan. Lileja kuolee, mutta hänen ja Stepanin rohkeuden myötä kansa lähtee taistelemaan vapaudestaan.

– Mia Öhman 20.4.2022

(Runon alku on ote John Weirin käännöksestä The Lily teoksessa Taras Shevchenko. Selected poetry. Kiev, Dnipro, 1977, p.198-200.)