LEHTIÄ PAHOLAISEN KIRJASTA (1919)

Blade af Satans Bog/Blad ur Satans dagbok
Ohjaaja
Carl Theodor Dreyer
Henkilöt
Helge Nissen, Halvard Holf, Jacob Texière, Hallander Helleman, Tenna Kraft, Carlo Wieth, Clara Pontopiddan
Maa
Tanska
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
170 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
säestys Joonas Raninen
Ikäraja

Griffithin Suvaitsemattomuuden inspiroima episodispektaakkeli Paholaisen maallisesta vaelluksesta alkaa Golgatalta ja päätyy – vuoden 1918 kansalaissodan rikkirepimään Suomeen! Dreyerin kiihkeä antibolševismi ynnä hulvaton härmäläiseksotiikka herättivät meikäläisen aikalaisyleisön keskuudessa lähinnä närää, mutta nykykatsojan silmissä kuriositeettikertoimet ovat huimaavat.

***

Lehtiä paholaisen kirjasta sisältää neljä episodia, jotka kertovat Saatanan toimista maan päällä Jumalan pakotettua hänet ottamaan ihmishahmon ja toimimaan vastoin jumalallisia lakeja.

I Ajanlaskumme alun Palestiinassa Saatana esiintyy fariseuksen hahmossa ja saa Juudaksen kavaltamaan Jeesuksen.

II 1400-luvun Sevillassa hän on inkvisiittori. Hän yllyttää munkki Don Fernandezin käyttämään hyväksi majordomus Josén taikauskoisuutta saadakseen astrologi Don Gomezin ja tämän tyttären Isabellan syytteeseen noituudesta. Don Gomez kuolee kidutuksen ja Isabella roviolla jouduttuaan sitä ennen Don Fernandezin raiskaamaksi.

III Ranskan vallankumouksen aikana kreivi de Chamford uskoo kuolinvuoteellaan vaimonsa ja tyttärensä uskollisen palvelijansa Josephin haltuun. Pariisissa jakobiinihahmoisen Saatanan yllyttämänä Joseph ilmiantaa naiset. Kreivitär lupaa antaa Josephille, mikäli tämä auttaa Marie Antoinetten pakoon, mutta Joseph pettää uudestaan.

IV Suomi 1918: entinen munkki, nyt punakaartilainen lietsoo Rautaniemen rakkautta Siriin, Paavo Rahjan uskolliseen puolisoon. Mutta Siri kuolee mieluummin kuin pettää isänmaansa. Tällä kertaa Saatana epäonnistuu, mutta hän jatkaa taistelua.

Monet Dreyerin elokuvat lähestyvät jossakin suhteessa hänen toteuttamatta jäänyttä unelmaansa: Kristus-elokuvaa. Lehtiä paholaisen kirjasta sisältää ensimmäisen muunnelman aiheesta. Käsittely on vielä vaatimatonta, mutta merkitsevät suuntaviivat erottuvat jo: Dreyerin Jeesus on poliittisesti epäaktiivi, hän sekä opetuslapset melko lailla ihmisen tuntuisia – yhteyksiä Hollywoodin pinnistettyihin pyhimyksiin ei juuri ole. Vielä muuan toinenkin hahmo yllättää inhimillisyydellään: neljää episodia yhteen sitova ja aikakaudesta toiseen asua vaihtava paholainen, joka saa nokilleen Suomessa 1918 ja joutuu vetäytymään tuhanneksi vuodeksi joutilaisuuteen.

Yleisidea Juudaksen, Kristuksen ja paholaisen esiintymisestä kaikkina aikoina kokoaa jaksot. Vaikka kansatieteelliset detaljit eivät aina ota elääkseen, kokonaisuutta sävyttää hallittu yleislinja – tulen ja toisaalta rauhan merkkien dialektiikka – sekä loisteliaat yksityiskohdat, kuten esimerkiksi kuuluisa kohtaus lapsista leikkimässä giljotiinia: kuinka varhain asiat opitaan näkemään vankeina ja vartijoina. Suomi-jakso on melodramaattinen ja syntyperäisen katsojan kannalta hieman naurettava, mutta kertomuksena vivahteikkain. Sen kuuluisin jakso, Sirin uhrikuolema on Dreyerin uran ensimmäinen suuri, hellittämättömin lähikuvin kerrottu kuolinkohtaus – yksi niitä pelottavan havainnollisuuden saavia kärsimysjaksoja, jotka tekivät Dreyeristä ainutlaatuisen.

– Jean Sémoluén (Dreyer, 1962) ja Peter von Baghin (1968) mukaan. Tiedot päivitti 11.12.2006 AA