TURVALLISUUS VIIMEISEKSI (1923)

Trillikomediaan erikoistuneen Harold Lloydin huikein fiktiivinen temppu oli seinää pitkin kapuaminen ja kellonviisarissa roikkuminen. Rillipäinen nuorukainen on päätynyt tilanteeseen rakkauden, maineen ja mammonan takia. Trillikomediassa komediakonsepti ”a laugh, a tear, a laugh” muotoiltiin “a laugh, a scream and a laugh”. Tässä, kuten Oi ihana vapaus -elokuvassa, syvyyseroja vahvistettiin mm. kuvakulmilla.

***

Arviolta neljännes Turvallisuus viimeiseksi -elokuvan kestosta on omistettu legendaariselle jaksolle, jossa Harold Lloyd yrittää kiivetä pitkin pilvenpiirtäjän julkisivua. Ennen tuota jaksoa Lloyd on esitelty meille riuskana maalaispoikana, joka saa työpaikan kaupungin suuressa tavaratalossa. Katsojat tunsivat entuudestaan rillipäisen kaverin siinä missä pienen kulkurinkin. Katsojat tiesivät, että rillipää on kunnianhimoinen, yritteliäs ja valmis melkein mihin tahansa saadakseen itselleen nimeä.

Elokuvan alkupuolella on jakso, jossa Lloyd huomaa, että hän varmaan myöhästyy töistä. Hän tuntee sekä kunnianhimoa että pelkoa pomoaan kohtaan, ja hän alkaa nopeuttaa matkaansa kaikin mahdollisin tavoin. Katsoja alkaa samastua häneen, sillä tilanne on kaikille tuttu. Sitten edetään liioitteluun, mutta painajaismainen liioittelu on kaikille kaupunkilaisille pohjimmiltaan tuttua. Raitiovaunu on liian täynnä, eikä Harold löydä itselleen mistään kädensijaa. Lopulta hän käy kadulle makaamaan teeskennellen olevansa liikenneonnettomuuden uhri, ja ambulanssi tulee noutamaan hänet. Sen kiitäessä tavaratalon ohi Harold hyppää ulos ja rientää leimaamaan kellokorttinsa.

Hieman myöhemmin Harold kerää rohkeutensa mennäkseen tapaamaan pomoaan. Hän pysähtyy oven ulkopuolelle pelon ja kunnianhimon ristiriitaisten tunteiden vallassa. Hän epäröi, ojentaa kätensä, muuttaa mielensä ja perääntyy lannistuneena, kun ovi alkaa vahingossa aueta. Harold tarttuu siihen epätoivoisena ja sulkee sen varovasti, sydän jyskyttäen. Nämä ovat tyypillisiä Harold Lloyd -kohtauksia – ne eivät ole pelkästään koomisia kohtauksia vaan henkilöhahmon kehittelyn rakennuspuita, jotka ilmentävät samalla modernin amerikkalaisen elämänmuodon psykologisia traumoja.

Pilvenpiirtäjäjakson käynnistyessä Harold ei ole suinkaan se, joka haluaa ruveta kiipeämään talon julkisivua pitkin, vaan hän suostuu auttamaan ystäväänsä, ”ihmiskärpästä”, joka suorittaa tuollaisia urotekoja rahakorvausta vastaan. Ystävä, joka on joutunut yllättäen poliisin takaa-ajamaksi, ei voi suorittaa tekoaan itse. Lloyd on peloissaan mutta lojaali ystävälleen, jonka hän odottaa ottavan oman paikkansa toisessa kerroksessa, ja niin hän aloittaa kiipeämisen sijaisena. On psykologisesti oleellista, että Harold ei kiipeä omasta halustaan; missään elokuvassaan hän ei tee niin, vaan aina auttaakseen toista. Harold ei ole tyhmä, mutta hän on tosi ystävä. Jokaisessa kerroksessa Haroldia odottaa uusi este, ja ystävä etenee samalla talon sisällä, yhä poliisin jahtaamana.

Pilvenpiirtäjän seinää pitkin nouseminen lienee puolitietoisesti vertauskuvallista. Kunnianhimo, ystävyys ja ylpeys ajavat Haroldia yhä ylemmäs. Väkijoukko katsoo häntä hurraten tilanteen koko vaarallisuutta käsittämättä. Pelon ja naurun yhdistelmä Lloydin roikkuessa väkijoukon yllä suunnattoman kellon viisariin tarttuneena sisältää samaa outoa tunnetta kuin Ingmar Bergmanin Mansikkapaikan kuva viisarittomasta kellosta. Reaktio pohjautunee siihen, että Lloyd tarttuu ajan kulumisen mekaaniseen ilmenemismuotoon. Haroldin oma aika maan päällä on se, johon hän vertauskuvallisesti tarttuu.

Turvallisuus viimeiseksi on koominen painajainen, joka koskettaa pelon ydintä.

– Stuart M. Kaminskyn (1934-2009) mukaan (The Macmillan Dictionary of Films, Vol. 1. London: Macmillan Publishers, 1984) AA 25.11.2009. – Turvallisuus viimeiseksi on myös suuri satiiri, jonka teemoja ovat itsetunnon hauraus, menestyksen painajainen, kilpajuoksu ajan kanssa, kulutusyhteiskunnan oravanpyörä ja (myös vertauskuvallinen) putoamisen kauhu.