Eisensteinin ja Pudovkinin elokuvien menestyksestä rohkaistuneena Ufa-filmistudio päätti tuottaa elokuvaversion Ilja Ehrenburgin romantiikkaa, juonittelua ja kuohuvaa aikakautta kuvaavasta romaanista. Pabstin ohjaus- ja leikkaustyyli olivat kehittyneet huippuunsa. Kuten elokuvakriitikko J. Hoberman on todennut, elokuva yhdistelee menestyksekkäästi neuvostomontaasia, amerikkalaista toimintamelodraamaa ja saksalaista näyttämöllepanoa.

From the holdings of the Friedrich-Wilhelm-Murnau-Stiftung (www.murnau-stiftung.de) in Wiesbaden.

***

Ranskalaisen diplomaatin tytär Jeanne Ney rakastuu Venäjän vallankumouksen pyörteissä Andreakseen, joka osoittautuu bolshevikiksi. Häikäilemätön opportunisti Chalybiew on iskenyt silmänsä Jeanneen ja juonittelee tämän isän kustannuksella, joka saa surmansa bolshevikkien vallatessa kaupungin. Jeanne viedään shokkitilassa bolshevikkien päämajaan, missä voittoa juhlitaan teloituksilla. Vastoin toveriensa tahtoa Andreas onnistuu järjestämään Jeannen Pariisiin, minne hän itsekin pian ilmestyy, samoin Neyn perheen omaisuutta havitteleva Chalybiew, joka epäonnistuttuaan Jeannen kanssa ryhtyy kosiskelemaan tämän sokeaa serkkua Gabrielea. Jeannen setä ja Gabrielen isä Raymond Ney on rahanhimoinen etsivätoimiston johtaja, joka murhataan monien tahojen havitteleman arvokkaan timantin vuoksi. Andreas ja Jeanne tapaavat jälleen ja viettävät romanttisen yön pienessä hotellissa, mutta Chalybiewin juonien ansiosta Andreas pidätetään epäiltynä Raymond Neyn ryöstömurhasta. Jeanne seuraa Chalybiewiä junaan, onnistuu taistelun jälkeen toimittamaan miehen poliisin käsiin ja vapauttamaan Andreaksen.

Vallankumouksen hornankattila oli UFAn tuottama elokuva, jossa Pabst kääntyi yksilön sielun salaisuuksista kuohuvan maailman salaisuuksiin. Hän palasi nyt laveammalti siihen, minkä oli alkanut Ilottomassa kadussa, ja kietoi yhden kaupungin sijasta käsittelyn piiriin käytännöllisesti katsoen koko Euroopan sodanjälkeisen yhteiskunnan. UFA tunnusti jopa bolshevikkien olemassaolon ottamalla elokuvan pohjaksi Ilja Ehrenburgin romaanin (ja vääristämällä sen), mutta näin ilmeisesti tapahtui sen värikkään juonen ja melodramaattisen sävytyksen ansiosta. Lisäksi laskettiin, että kannatti lyödä rahoiksi sillä venäläisellä muodilla, jonka Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinin ja Pudovkinin Äidin loistava menestys Saksassa oli synnyttänyt.

Vallankumouksen hornankattila ylittää Ilottoman kadun paitsi näkemyksen laveuden myös todellisuuden määrätietoisen taltioinnin ansiosta. Jäljittäessään todellisuusvaikutelmaa Pabst osoittautui yhtä kekseliääksi kuin innokkaaksi. Antibolshevististen sotilaiden orgioihin ilmestyi 120 venäläistä upseeria, omissa univormuissaan ja 12 markan päiväpalkalla. Pabst hankki vodkan ja naiset, odotti ja sitten tyynesti kuvasi. Niin ikään Pabst kannusti kuvaajaansa Fritz Arno Wagneria pitäytymään luonnonmukaisiin valoarvoihin ja panemaan kameran liikkeelle. Persoonallinen leikkaustyyli täydentää kameran liikkeitä. Pabst järjestää moninaiset otoksensa niin, että niiden leikkaus vahvistaa realistista illuusiota. Hän käyttää pienenpieniä kuvayksikköjä saadakseen esiin vähäisimmätkin vivahteet ja sulauttaa nämä yksiköt hienonhienoiksi pintarakenteeksi, joka heijastaa todellisuuden jatkuvuutta. Tämä todellisuus on täyttä vauhtia hajoava sodanjälkeinen Eurooppa. Sen karmeus avautuu kohtauksissa, joita ei tee ainutlaatuisiksi niinkään niiden kiistaton rehellisyys kuin niiden oivaltava näkemys yhteiskunnallisen sairauden oireista.