VAARALLINEN KAUNOTAR (1933)

Westin Hollywood-ura alkoi tästä: hän teki käsikirjoituksen suositun näytelmänsä pohjalta ja esitti itsetietoisen pääosan syntisen hyvin. Hävyttömän teräväsanainen komedienne teki vaikutuksen Coletteen. Hän ihaili Westin vahvaa persoonallisuutta ja sitä uudenlaista naiskuvaa, jonka tämä toi valkokankaalle. Grantille rooli oli uran tuohon mennessä suurin.

***

”Paras kuva, mitä olen nähnyt”, sanoi Otso Appelqvist elokuussa tullessaan Lontoossa National Film Theatren En ole enkeli –esityksestä pois. Päätökseen olisi moni ympärillä olijoista varmaan yhtynyt, jos olisi ymmärtänyt suomea. Mae West oli suunnaton. Robert Bressonillakin esiintyy enemmän kaksimielisyyksiä kuin hänellä, sillä Mae sanoo asiat halki. Syksyn epäkohta elokuva-arkistossa on että En ole enkeli  (1933) jäi esittämättä. Pitikin sattua näin! ”Story, scenario, and all dialogue” on teoksessa pääosan lisäksi Mae Westin työtä, ja niin hän nelinkertaistaa asemansa putkimiehen Kleopatrana. Juuri nyt naisasioiden keväänä pitäisi tietää, miten lahjakkaimmat. Mae West on aktuelli, nainen, jolla on paljon asiaa kiireiselle ihmiselle.

Mae Westin töiden sarja on yhtenäinen; elämä ja taidekin lienevät yhtä. Aika on the Gay Nineties, toistuva repliikki miehille ”Come up and see me sometime.” Kapakka on yleisin miljöö: pursuavia tuoppeja, Maen rehvakkaa laulua, karkeita piloja pelastusarmeijasta. Koomista kalustoa edustavat Cary Grant ja pari pulskaa neekeripalvelijaa, joista heitettyjen huulien alhaista eettistä tasoa harva katsoja ehtii naurultaan närkästyä (”What kind of men do you like?” – ”I like dark men.” – ”You’ll have a big time in Africa…”). Alkujaan näitä filmejä sensuroitiin rutkasti, nykyisin voi jo nähdä yli tunnin mittaisia versioita.

Kuten Marx-veljekset sai Mae West yleensä avukseen rutiiniohjaajan. Marx-veljeksillä kävi säkä vain 1930-luvun alussa, jolloin syntyi mm. Duck Soup Leo McCareyn kanssa. Arvoisensa miehen löysi Mae West ehkä vain kerran: Klondike Annie (1935) on yhteistyö Raoul Walshin kanssa. Miespääosassa on Victor McLaglen, jonka huulilta mykänfilmin yleisö oli saanut lukea välitekstien kanssa ristiriitaisia ajatuksia, niitä joita eniten pelkäsi ja joista kauneimmat unensa näki. Toivottavasti arkisto hankkii juuri Klondike Annien edustamaan Mae Westin taidetta.

San Francisco Doll (Mae West) on tappanut itsepuolustukseksi kiinalaisen. Hän pakenee nyt höyrylaivalla kohti Klondikea, jossa kultakuume raivoaa. Laivan kapteenia esittää Victor McLaglen. Kun poliisit tulevat laivaan, sieppaa Mae päälleen laivalle kuolleen evankelistan Annien kuteet ja hoitelee roolia vielä Klondikessakin. Herätyskokoukset ovat pian kaupungin suosituin huvi. Niin syvästi eläytyy Mae osaansa, että aikoo välillä tunnustaa temppunsa.

Kaikesta tästä on minulle jäänyt pysyvä visio, jonka jätän vasta kun aika minut.

– Peter von Bagh, Ylioppilaslehti 17.12.1965