NELJÄ NAURETTAVAA NAAPURIA (1933)

Marx-veljesten kestävimpiä klassikoita on hulvaton komedia Neljä naurettavaa naapuria. Freedoniaa hallitseva diktaattoripresidentti Rufus T. Firefly (Groucho) aloittaa rakkauden tähden sodan Sylvanian kansakunnan kanssa. Elokuva on komediallista salamasotaa, äkkivääriä one-linereita ja komedian anarkiaa parhaimmillaan.

***

”McCareylla oli hurja laadun taju. Neljässä naurettavassa naapurissa on peilikohtaus, jossa Harpo ja Chico ovat pukeutuneet minun näköisekseni. McCarey suunnitteli sen kohtauksen. Hän oli hauska mies ja pelasi mielellään noppaa Chicon kanssa. Kuten sanoin, hän oli ainoa ensiluokkainen ohjaaja, mitä meillä ikinä oli.”

– Groucho Marx (1973)

Leo McCareylle Neljän naurettavan naapurin kuvaus oli epäilemättä hänen uransa hulluin. Hänellä oli aluksi suuria vaikeuksia saada neljä Marx-veljestä yhtä aikaa paikalle – ”aina puuttui joku”, hän muistelee. Sitten synnytti käsikirjoitus ristiriitoja. Jokaisella veljeksellä oli kirjailijan ambitioita ja lisäksi he mielellään pitivät ympärillään puolta tusinaa gagien kirjoittajaa, jotka työskentelivät heille ja olivat läsnä paikan päällä. McCarey oli itse osallistunut käsikirjoituksen tekemiseen ja voi kuvitella, mitä ristiriitoja tilanne herätti. Marxeilla oli vielä muitakin oikkuja ja diivojen eleitä. Sopimuksensa mukaan he eivät työskennelleet kello kuuden jälkeen ja aina kun kello tuli, he huusivat toisilleen. ”Stop! Kello on kuusi”, ja katosivat, vaikka kesken kohtauksen. Eräänä iltana veljekset harjoittelivat kohtausta ja unohtivat ajan, McCarey vuorostaan katosi jättäen sanan, että hänen sopimuksensa kieltää työn kello kuuden jälkeen.

Tämä laukaisi hieman ilmapiiriä ja ohjaajan ja veljesten suhteet parantuivat. Ajan mittaan McCareylle ei jäänyt niinkään huonoa muistoa tästä kokemuksesta (jota ei kuitenkaan uudistettu). ”Olimme lopulta hyviä ystäviä”, hän on kertonut, ”mutta maksan mielummin nähdäkseni heidät elokuvissa kuin ohjaan heitä”.

Neljästä veljeksestä Harpo kiinnosti McCareyta eniten ja hän yritti tehdä hänestä elokuvan tähden, mikä on helposti ymmärrettävää: Harpo ilmaisi itseään yksinomaan pantomiimilla, joka oli McCareylle läheinen asia, olihan hän burleskin mykkäelokuvan suuren perinteen veteraani.

Kuvauksen sattumukset eivät estäneet sitä, että Neljä naurettavaa naapuria onnistui. Sitä on ihailtu yleismaailmallisesti ja pidetty kaikkialla Marx-veljesten parhaana elokuvana. Siinä on rytmiä ja tiheyttä, eivätkä musikaaliset tai sentimentaaliset välijaksot vie tilaa, kuten monissa muissa veljesten elokuvissa. Elokuvan tärkeä piirre on myös sen poliittinen ja antimilitaristinen satiiri: tapahtumien polttopisteessä on kahden mielikuvituksellisen pikkuvaltion sota. Elokuvan syntyaikaan se oli yllättävä ja vähän arvostettu puoli, mutta se on vaikuttanut ratkaisevasti elokuvan jatkuvaan menestykseen.

– Jacques Lourcelles’n mukaan (Anthologie du Cinéma, 1973) ST. Tekijätietoa päivitti AA 20.2.2000.