NE NAISET! NE NAISET! (1934)

Villi Puck laulaa rannassa Coletten sanoin rakkaudesta ja pelastaa aalloista kauniin nuorukaisen. Kun Puck viimein paljastaa tunteensa riutuvalle nuorukaiselle, on tämä jo tuskastunut naisten rakkaudennälkään. Kuvauksen herkkä valo tuo kuviin runonomaisen tunnelman. Simon muistetaan klassikoista Ihmispeto (1938) ja Kissaihmiset (1942).

***

Komea mutta rahaton nuori mies Eric – työtön insinööri – ottaa kesätyöpaikan uimaopettajana. Kuvankauniissa ympäristössä Alppien järvialueella – kuvaukset toteutettiin Salzburgin lähistöllä – Eric rakastuu nuoreen perijättäreen, joka on lomailemassa isänsä kanssa. Hänen huomionsa osuu myös poikatyttömäiseen Puckiin joka asuu järven toisella puolella ja joka pelastaa hänen henkensä eräänä sumuisena yönä. Paikalle saapuu myös Ericin vanha mielitietty, jonka aviopuolisoa poliisi etsii.

Elokuvan todellinen päähenkilö on tietysti villi ja vapaa Puck, jonka ensimmäisiin repliikkeihin kuuluu ilkikurinen toteamus: ”Minä olen paha tyttö”. Puck on Coletten luomus kiireestä kantapäähän, boheemia runoutta ja salaperäistä eksotismia koko paketti.

Coletten valitsi tehtävään elokuvan rahoittaja Philippe de Rotschild, joka työpaikka oli vuosina 1929-1932 Théâtre Pigalle. Teksti oli kirjailija Vicky Baumilta, joka oli samaten vahva ja eksentrinen persoonallisuus ja joka toimi esikuvana mm. aiemmin tänä vuonna nähdylle naisohjaajalle Dorothy Arznerille. Sukupuoli-termi saa näissä teoksissa huutia.

Jean-Pierre Aumont on Ericin roolia tehdessään 23-vuotias ja suoriutuu tehtävästään varmaankin paremmin kuin häntä huomattavasti rotevampi Johnny Weismuller, tunnettu olympiauimari ja Tarzan-tähti, jota tehtävään aluksi suunniteltiin. Naisten keskelle Aumont on kuin luotu: “Tottakai hän rakastaa minua, mutta kai sen tajuat että hän ei voi kertoa sitä minulle, onhan hän uimaopettaja.”

– Jari Sedergren 2019