TWENTIETH CENTURY (1934)

Ohjaaja
Howard Hawks
Henkilöt
John Barrymore, Carole Lombard, Walter Connolly
Maa
USA
Tekstitys
ei tekstitystä
Kesto
91 min
Teemat
Kopiotieto
4K DCP
Ikäraja

Carole Lombard nousi komediatähdeksi John Barrymoren taisteluparina Howard Hawksin uraauurtavassa, riehakkaassa showbisnes-tykityksessä, joka tehtiin juuri ennen elokuvien ilmaisua rajoittaneen Haysin ohjeiston täytäntöönpanoa. Ylenpalttisen Broadway-tuottajan ja tämän kouliman näyttelijättären henkilökohtainen ja ammatillinen välienselvittely käydään Chicagosta New Yorkiin kiitävässä pikajunassa.

***

Hawksin elokuvien henkilöt määrittyvät suhteessa ympäristöönsä: ei vain ammattiinsa, vaan myös ikonografiseen ympäristöön, kuvan kompositioon, muihin henkilöihin ja esineistöön. Heidän kykynsä kontrolloida ympäristöään mukautuvat ympäröivään maailmaan. Primadonna (Twentieth Century) kertoo näyttelijöistä ja paljastaa selvemmin kuin ehkä mikään toinen Hawksin komedia, kuinka henkilöt voivat kontrolloida ympäristöään näyttelemällä sen heille iskostamia rooleja. Jo avausjakso johdattaa Carole Lombardin tulkitseman Mildred Plotken ja katsojan teatterin maailmaan, jossa todelliset tunteet on kanavoitu näyttämön melodramatiikaksi. Mildredin muodonmuutos Lily Garlandiksi tuottaja-ohjaaja Oscar Jaffen käsissä merkitsee entisen näennäisen minuuden menetystä ja uutta identiteettiä näyttelijättärenä – kaukana myyjättären karikatyyrimäisen olemassaolon ja rajallisen itseilmaisun yläpuolella.

Heti kun Lily on saavuttanut näyttelijättären aseman, hänen suhteensa Oscariin, sekä ammatillinen että henkilökohtainen, muuttuu häilyvämmäksi, täyttyy teatraalisista eroista ja sovinnoista; silti heidän suhteestaan ja reaktioistaan välittyy työtoveruuden ja kohtalonyhteyden pinnanalainen kestävyys: heidän tunnepitoisen dramaattiset temperamenttinsa sopivat täydellisesti yhteen. Elokuvan puolivälissä toiminta siirtyy Chicagon-New Yorkin pikajunaan Twentieth Century Limited: junan suljetussa maailmassa on omat sääntönsä, joita Jaffe piankin oppii hallitsemaan ja käsittelemään. Jaffen mielialat vaihtuvat salamannopeasti ja hän omaksuu joustavasti erilaisia rooleja, sopeutuu nopeasti kunkin tilanteen vaihtuviin erityisvaatimuksiin. Yrittäessään saada vastahakoisen Lilyn allekirjoittamaan sopimuksen ennen saapumista New Yorkiin Oscar muuttaa junan teatteriksi ja jokaisen vaunuosaston Jaffe-tuotannon erilliseksi näyttämöksi. Taatakseen turvallisuutensa hän teeskentelee kätensä murtuneen ja yllyttää Lilyn seurapiiri-poikaystävän esittämään mustasukkaisen rakastajan osaa omassa improvisoidussa melodraamassaan, joka huipentuu näyteltyyn kuolinkohtaukseen mikä vakuuttaa Lilyn enemmän emotionaalisella tehokkuudellaan kuin uskottavuudellaan.

Jaffe on elokuvan dramaattinen keskipiste, joka lannistumattomuudellaan, voimallaan ja elämänmyönteisyydellään valaa positiivista arvoa kaikkiin teatteritemppuihinsa ja manipulointeihinsa. Jaffen täydellinen samaistuminen teatteriin ei riistä hänen yksilöllisyyttään, vaan päinvastoin auttaa häntä toteuttamaan sitä täysisydämisesti ja itselleen luontuvin muodoin. Hänen sitoutumisensa ympäröivään maailmaan antaa hänelle ainutkertaisuutta, luo sen luonteen ja toiminnan ykseyden joka aina on Hawksin komedian tunnusmerkki.

– John Belton (The Hollywood Professionals: Howard Hawks, 1974)