URHEA PIKKU NELLIE (1940)

Irlantilaissiirtolaisten ikiomassa musikaalissa on monta ohittamatonta täkyä: Garland laulaa jäljittelemättömän tulkinnan ”Singin’ in the Rainista” ja näyttelee kaksoisroolin äitinä sekä tyttärenä! Aliarvostetun Norman Taurogin ohjaustyö viitoitti Ozin yli-ikäisen lapsistaran omaehtoisen näyttelijäuran alkuun.

***

Little Nellie Kelly oli ensimmäinen elokuva, ”star vehicle”, joka rakennettiin nimenomaisesti Judy Garlandin tähtipersoonan varaan – aiemmin hän oli ollut alisteinen hahmo Mickey Rooneyn tai jonkun muun teinitähden rinnalla, ja jopa hänen suuressa läpimurrossaan Ihmemaa Ozissa lavasteet ja Technicolor olivat ottaneet ylivallan alun koskettavan sateenkaarilaulun jälkeen. MGM:n studiopäällikkö Louis B. Mayerin kauhuksi tekijätiimi antoi 18-vuotiaalle Judylle mahdollisuuden näytellä aikuista irlantilaisäitiä (”We can’t have that child have a baby!”) ja jopa valkokangasuransa ainoan kuolinkohtauksen. Järkytys jää lyhytaikaiseksi, sillä tapahtumien siirtyessä siirtolaisten ja vanhojen sukukaunojen mukana Irlannista uudelle mantereelle Judy reinkarnoituu tarinaan omana tyttärenään.

Tarinan pohjana on George M. Cohanin samanniminen musikaalinäytelmä vuodelta 1922, jonka filmausoikeudet Arthur Freed osti kirjailijalta erään lounaspalaverin ja pohjattoman imartelun (”Olet ollut inspiraatio koko elämäni ajan… jos olisit nainen, niin suutelisin sinua!”) päätteeksi 35 000 dollarilla. Kun Cohan ja Freed tapasivat filmausten aikana uudelleen, Cohan tiedusteli: ”Et kai jättänyt jäljelle mitään siitä minun kurjasta näytelmästäni?” Freed virnisti: ”En. Pidin vain nimen ja sen, että Pikku Nellie on poliisikapteenin tytär.” Tarinan ohella Freed heitti yhtä lukuunottamatta (”Nellie Kelly I Love You”) kaikki näytelmän laulut romukoppaan ja toi tilalle ihanteellisesti Garlandille sopivia numeroita: Roger Edensin kirjoittamat ”It’s A Great Day for the Irish” sekä ”A Pretty Girl Milking Her Cow” (jälkimmäisen swing-toisinto on Garlandin leikkisän äänenkäytön suoranainen mestarinäyte), sekä itse sanoittamansa ja Nacio Herb Brownin säveltämän ”Singin’ in the Rainin” – josta Judy ottaa kaiken irti ilman sitä painolastia, jonka Gene Kellyn klassisin tulkinta sittemmin sävelmän päälle pinosi.

Ohjaajana toimi Norman Taurog (1899–1981), uuttera ja armoitettu Hollywood-käsityöläinen, jonka puolen vuosisadan mittainen elokuvaura kelpaa auteur-pönötyksen vakavaksi haastajaksi milloin vain. Taurog oli itsekin aloittanut lapsinäyttelijänä lavalla, ja ohjasi itseään suvereenisti ”Norman-sedäksi” kutsunutta Garlandia Nellie Kellyn jälkeen vielä kolmessa elokuvassa – mukaanlukien  Girl Crazy, joka Taurog hälytettiin pelastamaan Busby Berkeleyn ja Garlandin suksien mentyä lopullisesti ristiin. Taurogin runsaan, komedioihin ja musikaaleihin keskittyvän filmografian huippuhetkiin lukeutuvat ohjausoscar elokuvasta Skippy vuonna 1931 (32-vuotiaana, kategorian nuoruusennätys jonka rikkoi vasta Damien Chazelle vuonna 2017), samana vuonna Nellie Kellyn kanssa valmistunut Broadway Melody of 1940 (stepin jumalan ja jumalattaren, Fred Astairen ja Eleanor Powellin kohtaaminen) sekä parhaat Jerry Lewisin ja Dean Martinin yhteisistä elokuvista – ainakin mitä kyseisen kaksikon keskinäisen kemian ymmärtämiseen tulee. Taurogin jälkimainetta haittaavat hänen yhdeksän Elvis-elokuvaansa, joita hän tehtaili samoin jipoin kuin 1930- ja 40-luvun komedioitaan, täysin vailla käsitystä päätähden ja uuden aikakauden ominaislaadusta.

– Petteri Kalliomäki 14.6.2022