VALITAN, VÄÄRÄ NUMERO! (1948)

Invalidi nainen (Stanwyck) kuulee puhelimessa kahden miehen suunnittelevan murhaa – tietämättä, että kohde on hän itse. Takaumin rakennettu kerronta tuntuu vääjäämättä vievän kohti traagisia tapahtumia. Liikkuva kamera esittelee naisen suljettua maailmaa: kalliisti sisustettua asuntoa, joka on käytännössä hänen vankilansa.

***

Ukrainalaissyntyinen, liettualais-amerikkalainen ohjaaja ja tuottaja Anatole Litvak (1902–1974) loi merkittävän kansainvälisen uran ja saavutti mainetta muun muassa töillään Kaikki tämä ja taivas myös, Käärmeenpesä ja Anastasia. Ohjaajan klassinen film noir Valitan, väärä numero! (1948) tuli alun perin tunnetuksi puolituntisena radiokuunnelmana. Tämä Lucille Fletcherin kirjoittama draama sai suunnattoman suosion kuuntelijoiden keskuudessa. Agnes Mooreheadin esittämänä monologina se lähetettiin seitsemän kertaa vuosien 1943–1948 välillä. Menestys poiki jatkoa, sillä Fletcher kirjoitti ja laajensi aiheensa romaaniksi ja teki siitä pian myös elokuvakäsikirjoituksen.

Toisin kuin kuuluisa radiodraama, Litvakin ohjaukseen päätynyt elokuva käyttää tehokeinonaan takaumia. Lisäksi toinen eroavaisuus radiokuunnelman ja synkän melodraaman välillä on invalidin, vuoteenomana ylenpalttisesti sisustetussa makuuhuoneessa olevan päähenkilön, rikkaan perijättären Leona Stevensonin roolitus. Radiokuunnelmassa vaikuttanut Agnes Moorehead (Mahtavat Ambersonit, Pimeä käytävä) oli yksi 1940-luvun merkittävimmistä sivuosanesittäjistä. Sen sijaan elokuvaversioon saatiin pääosaan suurempi tähti, film noirin kuningatar Barbara Stanwyck, joka tekeekin todella mieleenpainuvan roolisuorituksen. Elokuvassa esiintyy myös niin ikään legendaarinen Burt Lancaster.

Perijätär viettää aikaansa valtavan kotinsa huoneessaan vain puhelin vierellään ja kontaktinaan ulkopuoliseen maailmaan palvelijoiden ollessa poissa. Elokuvaa luonnehtiikin voimakkaasti ansassa olemisen tunne ja klaustrofobia, jota tehostaa Sol Politon taidokas kuvaus. Leona yrittää soittaa aviomiehelleen, mutta päätyykin kuuntelemaan keskustelua, jossa kaksi miestä suunnittelee kaupungissa samana iltana tapahtuvaa murhaa. Menestyksettä hän yrittää ilmoittaa asiasta poliisille. Pian hänen isänsä on puolestaan langan päässä, mutta tämä ei ota hänen huoltaan vakavasti. Eri vaiheiden kautta hän lopulta tajuaa kauhistuneena olevansa itse murhasuunnitelmien kohteena, toisin kuin ensin itsensä tilalle olettamansa tuntemattoman naisen.

Litvak käyttää tehokkaasti hyväkseen film noir -lajityypille ominaisia takaumia elokuvakerronnassaan. Näiden takaumien avulla katsoja saa tietoa Leona Stevensonista itsestään, hänen vaiheistaan sekä henkilöistä, jotka ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä. Valitan, väärä numero! on myös kokonaisuus täynnä sattumia. J.P. Telotte kirjoittaa Litvakin elokuvasta teoksessaan Voices in the Dark: The Narrative Patterns of Film Noir. Kertojien ja näkökulmien moninkertaistuessa valloille pääsee mahdollisuuksien painajainen. Tällainen taso on aina ominaista film noirin maailmassa, nimittäin monitulkintaisuuden ja monien mittaamattomien merkitysten potentiaali.

– Steve-O:n (Film Noir of the Week) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 23.10.2020