ABBOTT AND COSTELLO MEET FRANKENSTEIN (1948)
Sekä elokuva että kieltopäätös ovat klassista kauhukomediaa. Dracula (Bela Lugosi) etsii uusia aivoja Frankensteinin hirviölle, ja valinta osuu Bud Abbottiin. Tarinaan kuuluvat myös ihmissusi Larry Talbot (Lon Chaney Jr.) ja näkymätön Vincent Price. Universal-studion goottiperinteen jatkaja värisyttää pilke silmäkulmassa mutta niin tummalla tyylillä, että se piti kieltää suomalaisilta. Rajulla tavalla sympaattinen teos on inspiroinut Quentin Tarantinoa lapsuudesta asti.
***
Kreivi Draculan (Béla Lugosi) ja Frankensteinin hirviön (Glenn Strange) jäännökset on rahdattu museoesineinä Euroopasta Yhdysvaltoihin. Lawrence Talbot (Lon Chaney Jr.) soittaa Lontoosta Floridaan ja koettaa varoittaa lastin vaarallisuudesta, mutta saa lykantropiakohtauksen, kun kuu nousee Big Benin ylle. Matkatavaravirkailijat Chick (Bud Abbott) ja Wilbur (Lou Costello) huomaavat kauhukseen, että muinaisissa hirviöissä on edelleen eloa. Vampyyrikreivi on perehtynyt Frankensteinin suvun tieteeseen ja tahtoo vaihtaa luomukselle hyvin yksinkertaiset aivot voidakseen kontrolloida sitä paremmin. Valinta osuu Wilburiin.
Universal-studion vuonna 1931 käynnistämä tarunomainen Frankenstein-sarja, jonka henkilökaartiin studion muut kauhuhahmot vähitellen liittyivät, päättyi tyylikkäästi värisyttävään kauhukomediaan. 1940-luvun Universal oli muuttunut brittiläisamerikkalaisen yritysfuusion myötä Universal Internationaliksi. Johtoon noussut William Goetz tunnettiin Louis B. Mayerin vävypoikana ja arvotaiteen keräilijänä. Broadwayn ja radion hauskuttajista kovapalkkaisiksi filmitähdiksi ponnistaneet Abbott ja Costello eivät miellyttäneet kulturellia Goetzia, ja hirviöosasto näyttäytyi lähinnä imagohaittana. Rahvaan suosikkeja kuitenkin tarvittiin, kun hienostuneiden brittidraamojen menestys alitti odotukset.
Frankenstein-sarjan loppuosasta tuli sen toiseksi suosituin elokuva. Vain James Whalen ohjaama kantateos vuodelta 1931 on kerännyt enemmän katsojia. Abbott and Costello Meet Frankenstein on vakiinnuttanut asemansa Hollywood-kauhukomedian perusteoksena, jonka jälkeläisiin kuuluvat muun muassa Roger Cormanin 1960-luvun Edgar Allan Poe -sarjan hilpeämmät vedot. Elämystason sukulaisena voi pitää 1980-luvun Ghostbustersia, joka ei pysähdy miettimään, missä lajityypissä liikutaan, vaan tarjoaa jotakin huimempaa kuin peruskomediat. Quentin Tarantino ihastui Abbott and Costello Meet Frankensteiniin viisivuotiaana ja on korostanut sen vaikuttaneen taipumukseensa vuorotella armottomia ja hauskoja hetkiä.
Valtion elokuvatarkastamo kielsi Abbott and Costello Meet Frankensteinin Suomessa tuoreeltaan vuonna 1949. Ongelmat, joita sensorit elokuvassa näkivät, liittyivät epäilemättä hirviöihin eivätkä huumorimiehiin. 1940-luvun Suomessa ei ollut nähty sarjan aiempia elokuvia eikä Mary Shelleyn ja Bram Stokerin alkuperäisromaaneita ollut vielä suomennettu. Kielto vaikuttaa kannanotolta outoon kulttuuri-ilmiöön, jonka kuului pysyä pois maasta kuten ennenkin. Koska uutta tarkastusta ei yritetty, Abbott and Costello Meet Frankensteinin täyskielto jatkui yli puoli vuosisataa, eikä elokuvaa ole näkynyt Suomessa 2000-luvullakaan.
Marginaaliin jääminen on osittain omistajatahojen syytä. Béla Lugosin ja Lon Chaney Jr:n ikonisella läsnäololla varustettu elokuva on loistanut poissaolollaan Universalin kauhuklassikoiden muuten kattavissa dvd-julkaisusarjoissa. Vakavuus tuntuu olevan kaanonin täysjäsenyyden ehto, jonka House of Frankensteinin ja House of Draculan tapaiset innottomat jäykistelyt täyttävät. Kuitenkin Abbott and Costello Meet Frankenstein on se elokuva, jossa 1930-lukulainen hirviöglamour kukoistaa viimeisen kerran täysillä. ”Kun Lugosi heilauttaa käsiään teatraalisesti, antaa viittansa hulmuta ja vaatii viettelevästi katsomaan itseään silmiin, hän on kreivi Dracula ja säkenöi roolissa, jota ei koskaan unohdeta”, Gregory William Mank luonnehtii kirjassaan It’s Alive; The Classic Cinema Saga of Frankenstein (Oak Tree Publications, 1981).
Arsenikkia ja vanhoja pitsejä -komedian näyttämöversiossa ”Karloffin näköistä tyyppiä” esittäneen Boris Karloffin oli helpompi nauraa itselleen kuin Frankensteinin hirviölle. Hän suostui poseeraamaan Universalin PR-kuvissa Abbott and Costello Meet Frankensteinia esittävän teatterin edessä mutta ei halunnut nähdä elokuvaa siinä näyttelemisestä puhumattakaan. Karloff oli tehnyt läpimurtoroolissaan sen mitä halusi, ja muutakin oli tarjolla.
James Whalen alkuperäinen näkemys saattoi olla vakava asia, mutta Karloff näki suhteensa jatko-osiin huumorin kautta. ”Katsojat eivät erota maskin alta, että se en ole minä. Aina kun uusi Frankenstein-elokuva valmistuu, minä saan ihailijakirjeet ja toinen jätkä palkkion.”
– Lauri Lehtinen 13.11.2020