PUNAINEN VIRTA (1948)

Red River/Den röda floden
Ohjaaja
Howard Hawks
Henkilöt
John Wayne, Montgomery Clift, Joanne Dru, Walter Brennan, John Ireland
Maa
Yhdysvallat
Tekstitys
ei tekstitystä
Kesto
133 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Howard Hawks haastoi Waynen tähtikuvalle ominaista sankarillisuutta esittämällä hänet autoritäärisenä ja väkivaltaisena karjapaimenjoukon johtajana. Elokuva esittelee myös läpimurtoroolissaan Montgomery Cliftin, jonka herkkä tulkinta isähahmoaan kyseenalaistavana nuorena oli menestys. Sukupolvien arvojen törmäys on teemana ajaton ja humaani.

***

Punainen virta oli ainutlaatuinen tapaus Howard Hawksin uralla. Se oli yksi hänen suurimmista, kunnianhimoisimmista ja kalleimmista hankkeistaan, ja tuottaja-ohjaaja uhrasi siihen runsaasti aikaa, rahaa ja vaivaa. Alkuperäinen kahden miljoonan dollarin budjetti oli hyvin suuri vuonna 1946, mutta tosiasialliset kustannukset kohosivat 800 000 dollaria sitäkin suuremmiksi. Hawks kohtasi monenlaisia vastuksia, kun laskujen maksaminen myöhästyi ja Howard Hughes syytti häntä Lainsuojattoman loppukohtauksen ”varastamisesta”. Taloushuolet johtivat Hawksin Monterey-yhtiön vararikkoon, ja elokuvan ensi-ilta myöhästyi kaksi vuotta, mutta kun se tuli levitykseen, vastaanotto oli innostunut. Hawks löysi tälle elokuvalle Kersantti Yorkin tapaan poikkeuksellisen laveaa myötätuntoa.

Punaisesta virrasta on olemassa kaksi versiota. ”Kirjoitetussa versiossa” palataan useaan otteeseen käsikirjoitukseen nimeltä ”Early Tales of Texas”. ”Selostetussa versiossa” samat asiat kuullaan Nadine Grootin (Walter Brennan) kertomina (joskin käsikirjoitus nähdään siinäkin alussa). Ensinmainittu versio on 7½ minuuttia jälkimmäistä pitempi. Pituusero johtuu lähinnä siitä, että kirjoitetun tekstin näyttäminen vie enemmän aikaa. Eroissa on muuten paljolti kysymys vivahteista, mutta lopun kaksintaistelukohtaus poikkeaa niissä suuresti. Pitkässä versiossa on enemmän tiheyttä ja syvyyttä, ja sen ääniraita on hallitumpi.

Ennakkokatselujen perusteella Punaista virtaa pidettiin liian pitkänä, ja siksi United Artists pyysi vaihtamaan kirjoitetun tekstin selostukseen, jolloin pituudesta saataisiin viisi minuuttia pois. Hawksilla ei ollut mitään tätä vastaan, eikä hän koskaan ottanut kantaa kahden version eroihin.

Pidän itse kirjoitettua versiota parempana ensinnäkin siksi, että selostusversiossa Walter Brennanin ääni – sinänsä mukavan lämmin ja värikäs – muuttaa elokuvan tunnelmaa liikaa Rio Bravon intimismin suuntaan. Kirjoitetussa versiossa Punaisen virran eeppisyys korostuu. Hitaat siirtymät käsikirjoituksen sivuilta kuviin luonnosta tuovat paremmin esiin tyylilajin majesteetillisuuden. Verkkainen rytmi sopii paremmin tarinaan sankarillisista teoista mahtavissa maisemissa.

Kun kirjoitettu teksti oli vaihdettu selostukseen, oli jäljellä vielä ongelma Howard Hughesin kanssa – tämä väitti Hawksin ”varastaneen” loppukohtauksensa Lainsuojattomasta (sen vastaava kohtaus oli itse asiassa myös Hawksin käsialaa). Christian Nyby tuli apuun. Hän leikkasi kaksintaistelukohtauksen uudelleen ”16 kertaa”, kunnes lopulta hänen oli annettava Hughesin itse leikata se. Selostetun version kaksintaistelujakso on siis Howard Hughesin leikkaama. Kirjoitetussa versiossa jakso on ylivoimaisesti parempi. Siinä korostuvat Dunsonin kunniantunne (toistuvat yllytykset vetää ensin) ja määrätietoinen yritys härnätä Matthewia. Merkityksellisiä ovat toistuvat, aina suuremmiksi muuttuvat lähikuvat Matthewin silmistä. Lyhyessä versiossa Dunsonin käyttäytyminen vaikuttaa villiltä ja järjettömältä, pitkässä tietoiselta ja hallitulta.

Onneksi United Artists säilytti molempien versioiden negatiivit. Lyhyt, selostettu versio on se, joka on ollut yleisessä levityksessä, mutta erikoistilaisuuksissa on ollut mahdollista nähdä myös pitkää, kirjoitettua versiota. Ellette ole nähnyt Punaisen virran kirjoitettua versiota, ette ole oikeastaan nähnyt Punaista virtaa.

– Gerald Mastin mukaan (Howard Hawks, Storyteller, 1982) AA 1991