Kiltti, mutta alkoholisoitunut Elwood väittää ystävänsä olevan näkymätön kani nimeltä Harvey. Elwoodin kertomukset Harveysta ja alkoholinkäyttö huolestuttavat tämän siskoa, joka haluaa viedä veljensä hoitolaitokseen. Normaaliuden ja mielenterveyden teemoja lämminhenkisen komedian kautta käsittelevä elokuva oli suuri yleisömenestys ja toi Stewartille Oscar-ehdokkuuden parhaasta miespääosasta.

***

Harvey ja sen päähenkilö, kiltti, alkoholisoitunut Elwood P. Dowd, on sittemmin liitetty niin kiinteästi James Stewartin nimeen, että on voitu luulla, että osa oli kirjoitettu häntä varten. Niin ei kuitenkaan ollut. Eriskummallista heppua oli alun perin ja erittäin hyvin esittänyt näyttämöllä Frank Fay. Mary Chase voitti Pulitzerin palkinnon näytelmästään, joka sai ensi-iltansa Broadwaylla marraskuussa 1944 ja jota oli esitetty yli 1200 kertaa. Stewart tuurasi Fayta kesällä 1947 Dowdin roolissa, ja kun Universal osti näytelmän oikeudet miljoonalla dollarilla, Stewart oli ainoa jota harkittiinkaan rooliin. Eräät kriitikot olivat sitä mieltä, että Fayn olisi pitänyt saada se, mutta Stewart oli kaupallisesti vakuuttavampi valinta, ja sitä paitsi Fayn eksentrismi ei ehkä olisi toiminut valkokankaalla. Harveyn filmatisointiin tarvittiin näyttelijä joka hallitsi täysin elokuvan tekniikan.

Elwood P. Dowd on 42-vuotias mies. Saatuaan pienen perinnön hänen ei tarvitse enää tehdä työtä eikä maksaa vuokraakaan, koska hän asuu perimässään talossa, johon myös hänen siskonsa Veta ja tämän tytär Myrtle Mae ovat muuttaneet. Tilanne on silti ongelmallinen, sillä Veta haluaa naittaa tyttärensä, ja kosijat karkaavat kuullessaan Elwoodin jutut ystävästään Harveysta, joka on 190-senttinen (”6 feet 3½”) näkymätön kani. Koska Elwood on perso alkoholille, luullaan tästä löydettävän syy hänen outoihin juttuihinsa. Mutta on vaikea olla mieltymättä häneen, koska hän pitää aidosti ihmisistä ja on aina aulis auttamaan. Veta päättää kuitenkin lopulta, että Elwood on toimitettava hoitolaitokseen… Komedian juoni mutkistuu, mutta oleelliseksi teemaksi kohoaa kysymys siitä kuka on terve ja kuka ei, mitä on normaalisuus ja mitä epänormaalisuus. Elwood itse sanoo, että taisteltuaan 35 vuotta todellisuutta vastaan hän kohtasi Harveyn ja voitti.

James Stewart sai Harveysta Oscar-ehdokkuuden mutta hävisi José Ferrerin Cyrano de Bergeracille. Stewart itse ei ollut täysin tyytyväinen suoritukseensa, jota hän piti aavistuksen verran liian kilttinä. Myöhemmissä näyttämötulkinnoissaan ja vuoden 1972 televisioversiossa Stewart teki hahmosta hieman kompleksisemman ja särmikkäämmän. Harvey sai suuren yleisömenestyksen ja muutti Stewartin tähtikuvaa. Stewartin Dowd oli leppoisa mutta neuroottinen mies. Stewart toi psyykkisesti haavoittuneen ihmisen kuvaukseen uutta järkyttävää voimaa myöhemmissä 1950-luvun tulkinnoissaan Anthony Mannin ja Alfred Hitchcockin ohjauksessa.

– Tony Thomasin (A Wonderful Life. The Films and Career of James Stewart, 1988, 1990) mukaan AA 24.4.2001