HOUSE OF WAX 3D (1953)
Kauhuklassikko kuolleilla ihmisillä vahakabinettinsa täyttävästä veistäjästä oli Vincent Pricen läpimurto kauhuelokuvatähdeksi. House of Wax ja sitä edeltänyt Bwana Devil (1952) loivat niin suuren kysynnän 3D-elokuville, että yhdysvaltalaisstudiot tuottivat niitä seuraavana vuonna lähes viisikymmentä. Kokemuksen täydensi stereoääni, jota kuultiin 3D-elokuvassa ensi kertaa.
***
André de Tothin (1913-2002) House of Wax (1953) on mysteeri-kauhuelokuva, joka on itse asiassa uudelleenfilmatisointi Michael Curtizin vuoden 1933 Pre-Code -kauden Technicolor-järjestelmää hyödyntävästä Hollywood-ohjauksesta Vahakabinetin arvoitus. Tosin kuin vuoden 1933 New Yorkia kuvaava alkuperäisteos, De Tothin työ puolestaan sijoittuu tapahtumiltaan 1850-luvun Baltimoreen. Tarinan pääosaa, professori Jarrodia, epämuodostunutta museon kuvanveistäjää, esittää legendaarinen, yli sadan elokuvaroolin Vincent Price. Hänen yhteistyökumppaninaan on Burke (Roy Roberts), joka haluaa esille jotain sensaationaalisempaa kuin historiallisia hahmoja kuten Jeanne d’Arc tai Marie Antoinette. Pian tilanne saa yllättävän käänteen museon palaessa maan tasalle.
Jarrod selviää tulipalosta, mutta rampautuu pahasti eikä pysty käyttämään käsiään. Uuden museon rakentamiseen hän käyttää apuna kuuromykkää Igoria (Charles Bronson yhdessä ensimmäisistä elokuvarooleistaan, jossa hän käytti vielä nimeä Charles Buchinsky). Uusimmat kuvanveiston taidonnäytteet ovat taiteilijalla hieman liiankin eläviä olentoja muistuttavia ja tällä tavoin Jarrod on luonut oman kauhukammionsa ja näin ollen täyttänyt vahakabinettinsa murhaamillaan kuolleilla ihmisillä.
House of Wax, jota alun perin työstettiin nimellä The Wax Works, oli ensimmäinen väreissä toteutettu 3D-elokuva ja yhdessä edeltäjänsä Bwana Devilin (1952) kanssa se aloitti varsinaisen 3D-elokuvien buumin. Väkeä yritettiin saada elokuvateattereihin uuden ilmiön television ääreltä. Tässä muodossa nimittäin toteutettiin jo seuraavana vuonna viitisenkymmentä muutakin ohjausta. Uutta House of Waxissa oli myös stereoääni, josta innostunut yleisö sai nauttia ensimmäistä kertaa. Aikakauden huumaa kesti kuitenkin varsin lyhyen aikaa. House of Wax on onnistunut kuitenkin lunastamaan paikkaansa yhtenä parhaimmista ja menestyksekkäimmistä 1950-luvun kauhutrillereistä, joita Warner Bros. on tuottanut. Tässä elokuvassa kauhun parissa usein vakuuttanut Vincent Price tekee läpimurtonsa sekä erinomaisen roolityön yhdistelmän ollessa sympaattista ja kummallista.
Avatarin (2009) ja Gravityn (2013) nähneelle katsojalle sekä niitä ihmetelleelle olisi hyvä nähdä myös House of Wax 1950-luvun 3D-elämyksenä. De Toth hyödyntää myös hienosti 3D:tä omana aikakautenaan ilmiöksi muodostuneessa ohjaustyössään. Formaattia käytetään juuri oikealla tavalla. Kaikki ikään kuin heitetään päin yleisöä, oivallisina esimerkkeinä kuuluisa pallojakso, joka kirjaimellisesti rikkoo neljännen seinän, can-can -tanssijoiden jalat sekä paljon muuta. Vaikuttava kohtaus on muun muassa se, jossa kummitus jäljittää uhriaan sumuisella, pimeällä kadulla. De Tothin luomuksessa mukana on paljon hienovaraista syvyyttä. Kaiken kaikkiaan rikkaissa väreissä toteutettu, upeasti lavastettu House of Wax edustaa todella fantastista elokuvantekoa ja sen lumovoima on täydellisen mukaansatempaavaa. Aihe kiinnosti vielä vuonna 2005, jolloin Jaume Collet-Serra ohjasi slasher-filmatisoinnin pääosissa Elisha Cuthbert, Chad Michael Murray, Paris Hilton, Brian Van Holt sekä Jared Padalecki.
– Martin Unsworthin (Starburst), Moria Science Fiction, Horror and Fantasy Film Reviewn ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 21.10.2022