KUINKA MILJONÄÄRI NAIDAAN (1953)

How to Marry a Millionaire
Ohjaaja
Jean Negulesco
Henkilöt
Marilyn Monroe, Betty Grable, Lauren Bacall
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit (E)
Kesto
95 min
Teemat
Lisätieto
perustuu Dale Eunsonin ja Katherine Albertin näytelmiin
Ikäraja

Pastellinsävyissä kylpevä Kuinka miljonääri naidaan oli ensimmäinen CinemaScope-menetelmällä kuvattu elokuva. Kamera seuraa kolmea ystävätärtä (Bacall, Marilyn Monroe ja Betty Grable), jotka päättävät hankkia rikkaat aviomiehet. Bacallille elokuva merkitsi käännekohtaa, siirtymistä kohtalokkaasta naisesta komedienneksi.

***

Kuinka miljonääri naidaan oli toisena ensi-iltansa saanut CinemaScope-elokuva. Itse asiassa se oli valmistunut ensimmäisenä, mutta sitä ennen ensi-iltaan tuotiin raamattuspektaakkeli Näin hänen kuolevan (The Robe, 1953). Uuden uljaan formaatin ensimmäisinä anteina olivat siten Jeesus ja Marilyn.

Fox-sinfoniaorkesterin esittelevä alkujakso on kunnianosoitus sekä scope-leveydelle, joka sallii meidän nähdä kaikki soittajat kerralla upeassa panoraamassa, että stereoäänelle. Koko elokuvaa kannattaa tarkastella siitä näkökulmasta, että ensi kertaa yleisö näki laajakankaalla sellaisia näkyjä kuin: Manhattan skyline, valtamerilaiva New Yorkin satamassa, juna saapuu asemalle, lentokone nousee ilmaan, muotisalongin näytös, Mainen hiihtolomaparatiisi… ja Marilyn Monroe lepäämässä divaanilla. Tämä on spektaakkelin elokuvaa, jossa elokuvan alkuperäiset ilonaiheet syntyvät eloon uudessa muodossa, lisäksi kirkkaissa väreissä ja liioitelluissa stereoäänivaikutelmissa.

Viimeisen kerran ykköskrediitin sai Betty Grable (1916–1973), Foxin kuningatar tähän asti. Luopuminen valtaistuimesta tapahtui kaikessa ystävyydessä. Luksuspukuhuone ja muut etuudet siirtyivät Marilyn Monroelle. ”Go get yours, honey”, sanoi Grable Monroelle. ”I’ve had mine”. Grable oli esiintynyt elokuvissa vuodesta 1930, ja vuonna 1940 Darryl F. Zanuck antoi hänelle hyvän sopimuksen Foxilla painostaakseen studionsa musikaalien senhetkistä ykköstähteä Alice Fayea. Grable sai mahtavan menestyksen Foxin Technicolor-musikaaleissa, ja hänestä tuli toisen maailmansodan jenkkisotilaiden suosikki-pinuptyttö, mutta aikansa kutakin.

Elokuvassa on sen naistähtiä koskevia sisäpiirin vitsejä. Kun Betty Grablen esittämä Loco (”Hupakko”) saapuu miljonäärin hiihtomajalle, radiossa soi musiikki, jonka esittäjäksi Loco uskoo Harry Jamesia (todellisuudessa Grablen aviomies). Muotinäytöksessä Pola (Monroe) esitellään timanttikoristeisessa uimapuvussa lauseella ”timantit ovat tytön paras ystävä”, joka viittaa Marilynin tuoreeseen hittielokuvaan Herrat pitävät vaaleaverisistä. Polan tokaisu ”miehet eivät huomioi naisia, joilla on silmälasit” viittaa kuuluisaan Dorothy Parker -sutkaukseen ”men don’t make passes at girls who wear glasses”. Kun Schatze (Lauren Bacall) yrittää saada J.D.:tä vakuuttumaan siitä, että hän suosii vanhempia miehiä, hän mainitsee esimerkkinä ”sen kaverin, joka esiintyi Afrikan Kuningattaressa” (Humphrey Bogart oli Bacallin aviomies).

Timanttisen Herrat pitävät vaaleaverisistä -musiikkikomedian jälkeen Kuinka miljonääri naidaan on ison budjetin rutiinituote. Siinä on hauskoja kohtauksia, kuten kolmen gold-diggerin aivoriihet suuressa penthouse-asunnossa, joka vuoroin tyhjenee ja täyttyy huonekaluista onnen vaihdellessa. Pääongelmiin kuuluu karismaattisten miestähtien puute. Poikkeus on William Powell, joka joutuu luopumaan Lauren Bacallista alttarilla. Hän toteaa, että pettymystä ei voi salata, mutta vanhenemisen hyviin puoliin kuuluu se, että oppii ymmärtämään, että pettymykset kuuluvat elämään.

Visuaalisesti Kuinka miljonääri naidaan on staattinen. CinemaScopea ei uskallettu käyttää rohkean luovasti, toisin kuin pian Nicholas Rayn, Samuel Fullerin ja Richard Fleischerin teoksissa.

– Antti Alanen 1.2.2006