MEREN IHMEITÄ (1953)

The Sea Around Us
Ohjaaja
Irwin Allen
Maa
USA
Tekstitys
ei tekstitystä
Kesto
62 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
su 29.10. näytöksessä jälkikuvana suomeksi selostettu katkelma elokuvasta Eläinten maailma (The Animal World, USA 1956, 20 min), 35 mm
Ikäraja

Allenin uraan mahtui paljon muutakin kuin pelkkiä katastrofielokuvia. Oman ohjaajanuransa hän aloitti dokumentaristina ja heti huipulta: esikoiselokuva Meren ihmeitä voitti parhaan täyspitkän dokumenttielokuvan Oscarin. Meribiologi Rachel Carsonin samannimisen tieteisbestsellerin filmatisointi tarkkailee aaltojen alaista elämää valaista mikrobeihin – Technicolor-värien räiskeessä.

35mm collection print courtesy of the UCLA Film & Television Archive

***

Meribiologi Rachel L. Carson (1907–64) julkaisi monia menestyksekkäitä populaaritieteellisiä kirjoja vuodesta 1941 lähtien. Näistä vaikutusvaltaisin oli DDT:n ja muiden hyönteismyrkkyjen vaaroista varoittanut Silent Spring (1962, suom. samana vuonna nimellä Äänetön kevät), menestyksekkäin puolestaan The Sea Around Us, jonka neljästätoista luvusta yhdeksän ilmestyi alkujaan jatkokertomuksena The New Yorker -lehden sivuilla kesäkuun 1951 aikana. Kun koko kirja julkaistiin saman vuoden heinäkuussa, se kohosi nopeasti bestselleriksi. Carson myi kirjansa filmausoikeudet Irwin Allenille, mutta oli lopputulokseen niin pettynyt, ettei suostunut enää ainoankaan teoksensa filmaamiseen. Kirjailijan nihkeydestä huolimatta Allenin elokuva osoittautui itsessäänkin yleisömenestykseksi, ja se myös voitti tekijälleen tämän pitkän uran ainoan oscar-pystin – pitkien dokumenttielokuvien kategoriassa, jossa vastaehdokkaina tosin olivat tuona vuonna vain pahimman luokan mccarthyistinen, antikommunistinen huuru The Hoaxters sekä Norman Fosterin ohjaama Navajo (joka ei ollut dokumenttielokuva).

1950-luku oli luontodokumentaarien suuren nousun aikakausi, minkä todistaa Meren ihmeitä seuranneiden oscar-voittajien putki: Jacques-Yves Cousteaun ja Louis Mallen Hiljainen maailma, Bernhardt Grzimekin Serengeti ei saa kuolla sekä ennen kaikkea James Algarin (ja Walt Disneyn) True Life Adventures -kolmikko Erämaa elää, Katoava preeria ja Valkea Pohjola. Erona näihin on se, että Allenin elokuva on kokonaan koostettu aiemmin kuvatun materiaalin pohjalta. Jälki olisi melko saumatonta mikäli Allen olisi vastustanut kiusausta ympätä Technicolor-maailman sekaan muutamia mustavalkokuvia (mm. jättimustekalan ja hain kamppailusta), ja jollei kertojanääniä olisi jostain perustelemattomaksi jäävästä syystä kaksin kappalein. Vedenalaiset kuvat eivät ole millään muotoa Cousteau- tai edes Aleksandr Zguridi -tasoa (Jäämeren ihmeet), vaan suuri osa niistä on tallennettu lasin läpi akvaarioista. Huipentava valaanpyyntijakso on yksinomaan monumentaalista, brutaalia tirkistelyä, elokuvan perusfilosofia (”kaikki liike tähtää joko syömiseen tai selviytymiseen”) ei anna syyntakeettoman papereita sen enempää tekijöille kuin katsojallekaan. Silti Allenin kolho läpimurtoelokuva viehättää. Siinä on sekä menneen maailman kaikuja – jotain Frank Buckin kolonialistisista eläintenkeruuseikkailuista muistuttavaa – että enne tulevasta, ennen kaikkea 1960-luvun mondo-elokuvien poljennosta ja monimielisestä tekopyhyydestä. Loppuvetoomus ilmaston lämpenemisen estämiseksi iskee nykykatsojaan todella puun takaa kaiken muun vanhakantaisen eksploitaation jälkeen.

Allenin toinen ja viimeinen pitkä dokumenttifilmi Eläinten maailma (Animal World, 1956) oli kuvaus eläinkunnan evoluutiosta jossa kuitenkin visusti varottiin mainitsemasta sanaa ”evoluutio” – pyrkimyksenä oli saada elokuvalle samaan aikaan sekä kirkon että tiedeyhteisön hyväksyntä. Meren ihmeiden tavoin elokuva perustui enimmäkseen aiemmin kuvatun materiaalin uusiokäytölle, mutta sisälsi myös kymmenminuuttisen stop motion -animoidun dinosaurusjakson. Episodia työstämään Allen palkkasi alan legendaarisimmat velhot Ray Harryhausenin ja Willis H. ”King Kong” O’Brienin, joista O’Brien työskenteli Allenin kanssa myöhemminkin elokuvan The Lost World / Viidakon kosto (1960) erikoistehosteiden parissa.

– Petteri Kalliomäki 29.10.2023