PIRULLISET (1955)

Syrjäisessä maalaiskoulussa kytee pirullinen suunnitelma. Koulun rehtorin, tämän vaimon (ohjaajan vaimo Vera Clouzot) ja naisopettajan välinen kolmiodraama on edennyt siihen pisteeseen, että jonkun on kuoltava. Katala juonittelu johtaa jännitysnäytelmään, jonka viimeiset loppuratkaisut saisivat Hitchcockinkin putoamaan tuolilta.

HUOM! 29.7. klo 20.40 näytöksessä on poikkeuksellisesti ainoastaan ruotsinkielinen tekstitys.

***

Henri-Georges Clouzot oli 1940-luvun ranskalaisen elokuvan vahvimpia tulokkaita. Hänen persoonallisuutensa leimaa hänen elokuviensa jokaista ainesosaa – aiheen valintaa, lavastusta, näyttelijätyötä ja rakennetta. Hänen lähestymistavalleen on luonteenomaista tavattoman pessimistinen näkemys maailmasta, armottomuus ja silmiinpistävä huumorin puute. Juuri viimemainittu ominaisuus erottaa hänet selvimmin Alfred Hitchcockista, ainoasta vakavasta kilpailijastaan jännityselokuvan lajissa. Clouzotin elokuvien maailmassa kauneudella ja hellyydellä ei ole sijaa, ja jopa rakkaus ja ystävyyskin ovat harvinaisia. Se ei ole tunteeton maailma, mutta sen intohimo on lajia, jossa toinen osapuoli täydellisesti hallitsee toista. Aina kun hän tunkeutuu syvälle henkilöihinsä, hän paljastaa jonkin epämiellyttävän totuuden: kunnian tai lihanhimon, vihan tai pelkuruuden. Kaikesta tästä on luonnollisena seurauksena väkivalta ja kaikki Clouzotin elokuvan sisältävät murha- tai itsemurhakohtauksia tai ainakin luonnottoman kuoleman.

Pirulliset on vaikea elokuva käsitellä, koska se päinvastoin kuin ohjaajansa aikaisemmat teokset on varsin keinotekoinen jännityksen ja yleisön manipuloinnin harjoitelma. Se kyllä liittyy Clouzotin tuotannon peruslinjaan läpikotaisin ”mustana elokuvana”, joka heijastaa yhteiskunnallisten suhteiden väkivallan määritelmää julmuuden ja absurdiuden maailmaa. Jännityselokuvan historiassa sillä lisäksi on paikkansa ensimmäisenä kirjailijapari Boileau & Narcejacin teoksista sovitettuna elokuvana: jatkossa ainakin Hitchcock (Vertigo) ja Franju (Valokeila murhaajaan) ylsivät lähes parhaaseensa tehdessään elokuvaksi Boileau & Narcejacia, jotka puolestaan olivat ensimmäisiä ajattelemaan teoksensa ”elokuvallisin käsittein” ja pohtimaan elokuvasovituksen ongelmia.

 Pirulliset on omalla tavallaan taidonnäyte, mutta jos loppuratkaisun tietää, elokuva näyttäytyy manipuloivana ja tyhjänä jännityksen bravuurinumerona, joka tapauksessa liian helppohintaisena Clouzotin suuriin lahjoihin nähden. Asetelman lataus alkujaksoissa on kuitenkin millä mittapuulla tahansa katsoen ihailtavasti toteutettu: maaseudun nuhruisen yksityiskoulun miljöö rakennetaan perusteellisesti ja järjestelmällisesti, kolmen päähenkilön väliset jännitteet paljastetaan tehokkain vedoin.

– Roy Armesin (French Cinema Since 1946 I, 1966) ja muiden lähteiden mukaan