MUSKETTISOTURIEN MIEKKA (1954)

Alexandre Dumas vanhemman musketööriklassikon runsaslukuisista filmatisoinneista unohdetuimpia: transatlanttisin voimin syntynyt yhteistuotanto, joka jatkoi elämäänsä Yhdysvalloissa TV-sarjana ja Euroopassa kuusiosaisena teatterielokuvana. Harvinaisen pop-herkun pääohjaajaksi kreditoitu Bolognini väitti sittemmin työskennelleensä teoksessa ainoastaan roolittajana ja kuvauspaikkojen metsästäjänä.

***

”En ohjannut I cavalieri della reginaa, se on virhetieto. Olin vain amerikkalaisen ohjaajan italialainen assistentti. Itse asiassa en ollut edes läsnä kuvauksissa. Autoin roolituksessa ja kuvauspaikkojen etsimisessä, en tehnyt muuta. En ole edes nähnyt sitä elokuvaa.” (Mauro Bolognini, 1977)

Bologninin kommentti Jean A. Gilin haastattelussa ei ole tihkunut läpi edes saman kirjan (Appunti sul Cinema Italiano / 1: Bolognini) filmografiaosioon, jossa I cavalieri della reginaa väitetään jälleen virheellisesti hänen ohjaustyökseen. Väärä tieto on jatkanut elämäänsä vuosikymmenestä toiseen, ja internet-aikakausi näyttää maksimoineen sekä tähän elokuvaan että sen seuraajiin liittyvän disinformaation ja hämmennyksen. Totuus ei ainakaan vielä joulukuun 2022 alussa ole löydettävissä muualta kuin käsillä olevasta KAVI-esitteestä.

Jeffrey Stonen musketööriseikkailut:

I cavalieri della regina (1954)

I tre moschettieri / The Three Musketeers (1956)

26- tai 27-osainen televisiosarja, pääosissa samat näyttelijät kuin I cavalieri della reginassa. Ohjaajina ainakin Hugo Fregonese, Joseph Lerner ja Frank McDonald.

Televisiosarjaa levitettiin Italiassa kuutena teatterielokuvana:

Le avventure dei tre moschettieri (Italian ensitarkastus 11.5.1957)

La spada imbattibile (18.8.1957)

Le imprese di una spada legendaria (18.3.1958)

Gli sparvieri del re (5.11.1958)

Mantelli e spade insanguinate (9.10.1959)

Le quattro spade (10.12.1960)

Bolognini työskenteli näistä ilmeisesti vain I cavalieri della reginan parissa saaden nimensä ohjaajaksi elokuvan italialaisiin julisteisiin. Varsinaisesti puikoissa lienee ollut englanninkielisen version alkutekstien mukaisesti Nathan Juran – Bologninin ohella toiseksi ohjaajaksi väitetään yleensä Joseph Lerneriä, mutta todennäköisesti tämä pakersi jaksoja ainoastaan televisiosarjaan. Juran muistetaan etupäässä muutamasta näppärästä yhteistyöstä Ronald Reaganin (Hellcats of the Navy, Law and Order) ja efektivelho Ray Harryhausenin (20 Million Miles from Earth, The 7th Voyage of Sindbad, First Men in the Moon) kanssa. Taitelijakuvaa täydentävät lavastusoscar John Fordin proletaariklassikosta Vihreä oli laaksoni sekä sellaiset innovatiiviset limbot kuin The Brain from Planet Arous sekä Attack of the 50 Ft. Woman, jotka häveliäs genretaituri signeerasi salanimen Nathan Hertz turvin (romanialaissyntyisen Juranin oikeat etunimet olivat Naftuli Hertz). I cavalieri della regina -ohjauskrediitin todenperäisyyttä panee hieman epäilemään Juranin toinen ja kyseenalaisempi kytkös välimerelliseen populaarielokuvaan vuoden 1963 zorrosploitaatiossa Kaksintaistelu Rio Grandessa, joka alkuteksteissä vilahtavan ”Nathan E. Juranin” sijaan tiedetään Mario Caianon ohjaustyöksi.

Alexandre Dumas ei saa krediiteissä kunniaa alkuteoksen kirjoittajana – mutta sijoittaahan elokuva tunnistettavan musketöörinelikon muutenkin väärälle vuosikymmenelle, Maria de’ Medicin hallinnon ja alaikäisen Ludvig XIII:n holhouksen aikaan (Dumas’n romaaneissa Ludvig XIII oli jo täysi-ikäinen kuningas). Historialliset ja kulttuuriset jatkumot ovat toki sivuseikka rempseästi röhöttävässä koko perheen swashbucklerissa, jossa päällimmäisenä puhuu 1950-luvun Technicolorin räiske ja lumous.

– Petteri Kalliomäki 1.12.2022