LOLA MONTÈS (1955)

Uuden aallon ohjaajien suosikkeihin kuului Max Ophuls, jonka viimeinen elokuva oli kriittinen metaspektaakkeli toteutettuna loisteliaissa väreissä ja laajakankaalla. Näkemys yksityisyyden muuttumisesta julkiseksi ja naisesta kauppatavarana on säilyttänyt ajankohtaisuutensa.

***

Suomessa meillä oli harvinainen tilaisuus nähdä Max Ophulsin viimeinen elokuva lähes täydellisenä versiona. Pienen maan etuihin saattaa kuulua kaupallisista yhteyksistä poistettujen kopioiden saaminen, vrt. Loseyn Eva, Cukorin A Star Is Born, Kazanin America, America.

Lola Montès on romanttinen kertomus kuuluisasta irlantilaisesta seikkailijattaresta, joka nousi maineeseen Baijerin kuninkaan Ludwig I:n rakastajattarena ja joka myöhemmin kuoli köyhyydessä Yhdysvalloissa. Ophuls kuvittelee Lolan lopettaneen uransa 19. vuosisadan New Orleansin sirkuksen vetonumerona, jossa elokuvamme alkaa ja sarjassa takautumia kertoo Lola elämänsä ja rakkausseikkailujensa tarinan.

Eräät ranskalaiset kriitikot tajusivat filmin suuret ansiot ja kiinittävät huomiota mm. Ophulsin onnistuneesti käyttämään epänaturalistiseen väriin ja ääneen. Pierre Leprohon sanoi filmistä: “Se on ensimmäinen elokuva, jossa on älykkäästi käytetty cinemascopea. Ophuls todella pystyy saavuttamaan ’polyvisuaalisen’ vaikutelman, milloin hän sitä haluaa. Mutta kun hän jälleen tahtoo palata lähikuviin, hän peittää kankaan tarpeettomat osat esim. verhoilla.” Tämä pitää paikkansa erikoisesti Pariisissa ja Münchenissä tapahtuvissa teatterikohtauksissa. François Truffaut puolestaan sanoi: “Lola on pyhimys, Eevan tytär, perisynnin kantaja, joka vielä huimaa hänen lankeemuksensa.” Dominique Delouchin mukaan sirkuksen johtaja on “messiaaninen” hahmo ja hän sanoo edelleen että tässä filmissä “Ophuls vie meidät aivan ristin juurelle”. Claude Beylie taas sanoo: “Kuvatessaan Lolassa olevaa helvettiä Ophuls antaa meidän nähdä vilauksen Jumalasta”. Ja lopuksi J.S.H: “Lola joutuu läpikäymään tragediansa yhä uudelleen ja uudelleen, syntymään toisen, kolmannen, neljännen, … kerran ilman vapauttavaa kuolemaa: hänet on määrätty elämään rakkaudesta, rakkaudessa: kärsimysten loputtomassa noidankehässä…”

– Richard Roud/pl/pp – versiotiedot täydensi AA 2003 FIAF