PETTÄMÄTÖN PISTOOLI (1957)

Elmore Leonardin novelliin perustuva tarina alkaa komediallisilla painotuksilla, mutta jäntevöityy klassiseksi hyvän ja pahan väliseksi yhteenotoksi. Brennan (Randolph Scott) päätyy nuoren avioparin kanssa roistojen panttivangiksi, ja uhan alla seurueen jäsenten todelliset luonteet paljastuvat. Lopulta kyse on arvoista ja miesten keskinäisestä kunnioituksesta.

***

Jim Kitsesin mukaan (Horizons West, London 1969) Budd Boetticherin Lännen elokuvien sankarit – Randolph Scott jäyhine ilmeineen, harvoine valittuine repliikkeineen – ovat peruuttamattomien rooliensa vankeja, järkeilemättä ei heidän moraalisia asemiaan voi muuttaa. Moraliteetti on siis ennaltamäärätty, sen alkusysäys haudattu syvälle menneisyyteen. Tyypillinen maasto on karu ja vihamielinen, julma ja enteilevä kuumaisema, joka muuttumattomana taustana kutistaa sen läpi matkailevia.

Boetticherin sankarit liikkuvat paljon mutta päätyvät sekä konkreettisesti että moraalisesti lähtökohtiinsa; elokuvien rakenne on yleensä kehämäinen. Vaikka sankari edustaa saavuttamatonta ritarin ihannetta, arvokkaan vanhanaikaisen, suorastaan William S. Hartin aikoihin peilautuvan, stoalaisen elämäntyylin henkilöitymää, maailmansa kokemusperäistä hallintaa, niin hänen rajoituksensa ovat ilmeiset. Koska hänen draamansa on tosi asiassa aina näytelty vuosia aikaisemmin, hän pysyy staattisena, hedelmättömän passiivisena hahmona, jolle uudet tilanteet merkitsevät vain vuosia sitten pakosta omaksutun roolin rituaalinomaista uudelleen vahvistamista. Sankarin kuolemattomuus supistaa traagisen kehittelyn merkitsevyyttä – viimemainittu toteamus tosin sopii melkein kaikkeen sankarihahmotukseen ja genre-elokuvaan.

Pettämätön pistooli kertoo aika verisen tarinan Usherin johtamien henkipattojen häviöstä arizonalaisen karjafarmarin, neuvokkaan Pat Brennerin ansiosta. Roimana komediana, heti Shane-johdannon jälkeen, liikkeelle lähtenyt elokuva tuimenee pian väkivallan kytiessä puserretussa tilassa. ”Hyvien” ihmisten ryhmä roistokoplan armoilla kuuluu gangsterifilmien (Kivettynyt metsä, Myrskyvaroitus) asevarastoon.

Pettämätön pistooli on Boetticher-tutkijoiden suosikkeja. ”One of Boetticher’s finest works” kuuluu Jim Kitsesin arvio, jota en kylläkään suostu jakamaan. Ohjaaja on parhaimmillaan matkanteon kuvaajana – 7 miestä jäljellä (1956), Lainsuojattoman jäljillä (1959), Kuoleman asema (1960) – ja Lännen elokuvien ulkopuoleltakin löytyy semmoisia upeita töitä kuin Härkätaistelija ja senorita (1951) ja Jack Diamond – Gangsteri.

Staattisissa asetelmissa Boetticherin western-ainekset helposti paljastavat ohuutensa. Pettämätömän pistoolin henkilökuvaus jää verrattain alustavaksi – huolimatta siitä että itse roistovalikoima on varsin puhutteleva. Kenties joku voi pitää ansiona Richard Boonen yllättävää pehmeyttä ja Henry Silvan kömpelöä jähmeyttä, mutta toivoin ytimekkäämmin pahoja personoitumia näiltä epämiellyttäviltä sadistinäyttelijöiltä. Huomattakoon että Pettämättömän pistoolin ikävin tyyppi on uhrien joukkoon kuuluva itsekäs pelkuri ja töykeä snobi: tietysti hän saa ansioittensa mukaan.

– Matti Salo 1981