RAJASEUDUN KOSTAJA (1957)

Vähäpuheinen muukalainen (Randolph Scott) ratsastaa pikkukaupunkiin kostaakseen vaimonsa kuoleman. Hän löytää syyllisenä pitämänsä miehen yhteisön itsevaltiaana ja häiritsee meneillään olevia häävalmisteluja kertomalla morsiamelle: ”If you marry this man, you’ll be a widow by sundown”. Jännitys kiristyy kaupunkilaisten keskuudessa iltahämärän lähestyessä.

***

”Täältä tulee Randy. Hän on yksin. Mistä nyt kiikastaa?” Näin amerikkalaiset vääräleukaiset lännenelokuvan ystävät tiivistivät näyttelijä-tuottaja Randolph Scottin ja ohjaaja Budd Boetticherin yhteistyön hedelmät muutamaan sanaan vuosien 1956 ja 1960 välillä. Yhteispelillä luotiin westernille genretyyppi, hieman alle 80 minuuttinen elokuva, jonka ytimessä oli moraalisesti nyansoitu tarina. Scott ratsasti periaatteessa yksin, oli kaunan ja säälittävän yhdistelmänä käymässä sellaisia vahvoja miehiä vastaan, joiden hän ajatteli olevan vastuussa oman menneisyytensä ongelmista mukaan lukien menettämistään naisista. Tarina kulkee niin, että tavallisesti Randy ratsastaa esiin krediittien vielä kulkiessa, tapaa joitakin ihmisiä, paljastaa aikeensa, ja joutuu hankaliin tilanteisiin osin omaa itsepäisyyttään. Vielä yksi tiivistys näistä elokuvista yhdessä: katsojat koukutetaan saman tiensä, juonta edistetään vauhdilla ja lopussa jokin hyväksyttävä versio oikeudesta toteutuu. Moraalin yleistä hämäryyttä kuvaa kuitenkin toinen yleistys: ”Roiston ja Randyn osat voitaisiin huoletta vaihtaa keskenään.” Vaikka malli on selkeä, aivan samasta puusta veistettyjä hahmot eivät elokuvasta toiseen olleet. Välillä Scott pääsi näyttelemään hyväntuulisempaa hahmoa, mutta kyllä mustat pilvet silloinkin varjostivat taivaan reunaa.

Vuoden 1957 elokuva Rajaseudun kostaja poikkeaa hieman kaavasta. Bart Allison saapuu kaverinsa Samin kanssa Sundown-nimiseen kaupunkiin aikeenaan tappaa paikallinen pomomies John Carroll, joka viettää juuri silloin häitään. Motiivina Allisonilla on edesmenneen vaimon kunnian puolustaminen, mutta se onko Carroll siitä vastuussa ja millä tavalla, onkin jo toinen juttu. Olipa niin tai näin, Carrollilla on lännen kaupungin ”omistajan” paheet, eikä häntä voi kunnon mieheksi kehua.

Tilanne ajautuu taisteluksi kaupungissa sen jälkeen kun Allison on onnistunut pilaamaan häät ja pakenemaan hengissä paikalta. Vähitellen kaupunkilaiset alkavat ajatella, että Allison taitaa taistella juuri niin kuin he itse olisivat halunneet. Tosin puhdas moraalinen oikeudentunto ei aja myöskään kaupunkilaisia.

Tällä kertaa käsikirjoittajana ei ole Burt Kennedy, Boetticher-Scottin yhteistyön tavallisin tavaramerkki, vaan Charles Lang Jr, joka tekee ainakin huumorista hieman erilaista. Yleissävy on silti mustempi kuin tavallisesti ja moraali entistä häilyvämpi.

Kuvaaja Burnett Cuffeyllä oli apunaan Technicolor-väriassistentti Henri Jaffa. Yhdessä he loivat varsin räiskyvän värimaailman tai ainakin upeita väritäppiä siihen tavalliseen lännenpalettiin.

– Jari Sedergren 2020

Lähdevinkki: Sic! Kaikki mahdolliset ranskalaiset viivat Boetticherin elokuvista: https://mikegrost.com/boettich.htm