VOYAGE TO THE BOTTOM OF THE SEA: THE FOSSIL MEN (1967)

Ohjaaja
Justus Addiss
Henkilöt
Richard Baseheart, David Hedison, Brendan Dillon
Maa
USA
Tekstitys
ei tekstitystä
Kesto
52 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 16 mm
Lisätieto
jälkikuvana trailereita Irwin Allenin elokuvista * KAVI 35 mm * molemmat näytökset esittelee KAVI:n arkistonhoitaja Petteri Kalliomäki * näytöksen yhteiskesto n. 80 min
Ikäraja

Varhaisten valkokangastöidensä ja 1970-luvun alun katastrofimenestysten välissä Allen tuotti Fox-yhtiölle useita suosittuja televisiosarjoja, joista ensimmäinen ja suosituin laajensi hänen oman Operaatio Atomisukellusvene -elokuvansa yli sataosaiseksi hittituotteeksi. Kolmannen kauden jaksossa The Fossil Men Richard Baseheart ja muut sarjan sankarit löytävät 1700-luvulla haaksirikkoutuneen brittihylyn, jonka miehistö on fossiloitunut lebensraumia vaativiksi mutanttihirviöiksi.

Huom! Näytös korvaa Operaatio Atomisukellusvene -elokuvan, joka jää pois syysohjelmistosta kopion saatavuusongelmien takia.

***

Voyage to the Bottom of the Sea eli suomeksi Operaatio Atomisukellusvene (1961) oli Irwin Allenin siihenastisista elokuvista menestyksekkäin, tuottaen seitsemän miljoonan dollarin voitot yksistään Pohjois-Amerikan markkinoilta 1,5 miljoonan tuotantobudjettia vastaan. Suosio perustui epäilemättä tekniikkaan (CinemaScope, DeLuxe Color) ja näyttelijäkaartiin (Walter Pidgeon, Peter Lorre, Joan Fontaine), mutta myös siihen, kuinka Allen hyödynsi ja yhdisteli luovasti ajankohtaisia uutisaiheita. Maailman ensimmäinen ydinkäyttöinen sukellusvene USS Nautilus oli saavuttanut pohjoisnavan jääkenttien alitse elokuussa 1958. Neuvostoliittolainen Sputnik 2 ja yhdysvaltalaiset Explorer-satelliitit olivat todistaneet maata ympäröivän Van Allenin vyöhykkeen olemassaolon niinikään vuosien 1957–58 aikana. Elokuvan höyrypäiseltä kuulostavassa mutta tenhoavasti toteutetussa tarinassa meteorisade sytyttää vyöhykkeen tuleen. Seurauksena on katastrofaalinen ilmaston lämpeneminen, jonka keskellä vain sukellusveneen oikeista koordinaateista laukaisemat ydinohjukset onnistuvat pelastamaan maailman varmalta tuholta.

Allenin suurimpien menestysten peruselementti oli vesi. Ainoan oscarinsa tuleva ”master of disaster” sai vuoden 1953 vedenalaisesta dokumenttielokuvasta Meren ihmeitä, jonka kuvauksissa hiotut tekniset taidot olivat hyvässä käytössä niin Operaatio Atomisukellusveneessä kuin myöhemmissä tuotannoissa Kaupunki meren syvyyksissä, S/S Poseidonin seikkailu,Tulva, Meren saalistajat, ynnä Liekehtivän tornin vedenpaisumusfinaalissa. Lisäksi Atomisukellusveneeseen pohjautunut Voyage to the Bottom of the Sea -sarja (1964–68) oli ylivoimaisesti suosituin niistä Fox-yhtiölle tehdyistä televisiotöistä, joiden pariin Allen vetäytyi koko 1960-luvuksi Viisi viikkoa ilmalaivassa -flopin jälkeen. Muut Allenin näinä elokuvallisina välivuosinaan tuottamat sarjat olivat Lost in Space (suom. Matkalla avaruuteen, 1965–68), The Time Tunnel (1966–67) ja Land of the Giants (1968–70).

Voyage to the Bottom of the Sea -sarja on tyypillistä aikakautensa televisiotuotantoa näyttävämpi, sillä Allen oli säilyttänyt kaikki alkuperäistä elokuvaa varten rakennetut sukellusvenelavasteet varastossa. Toisesta tuotantokaudesta lähtien sarja kuvattiin ja lähetettiin värillisenä, mutta samalla ABC-kanava alkoi painostaa monesti poliittisiin ja ekologisiin aiheisiin tarttuneita tekijöitä ”keventämään” otettaan. Sukellusvenemiehistön myöhemmät seikkailut keskittyvätkin kamppailuihin erilaisia yliluonnollisia örkkejä vastaan, mistä ”monster of the week” -periaatteesta kolmannen tuotantokauden 18. jakso The Fossil Men on edustava esimerkki. Ideatiimi vaikuttaa käyneen ylikierroksilla tilanteessa, jossa pääpahiksiksi on valikoitunut joukko ulkoavaruuden olioita ja haaksirikkoutuneita merimiehiä – nämä kaikki ovat mystisesti fossiloituneet ja haaveilevat maailmanvalloituksesta. Jakson ohjasi Fred Zinnemannin dialogitreenaajasta televisioon ponnistanut Justus Addiss, jonka varsinaista elämäntyötä merkitsivät juuri Voyage to the Bottom of the Sean kuusitoista episodia – hän ohjasi niitä enemmän kuin kukaan toinen tekijä (sarjan parissa työskennelleiden ohjaajien joukossa on suma metteur en scène -siiven klassikkonimiä: Laslo Benedek, Nathan Juran, Felix E. Feist…)

Kaiken kaikkiaan sarjaa tehtiin neljä tuotantokautta ja 110 episodia, joista melkein kaikkien pääosissa nähtiin Richard Basehart amiraali Harry Nelsonina sekä David Hedison kapteeni Lee B. Cranena. Allen olisi halunnut Hedisonin – Kärpäsen ja oman The Lost World -hittinsä tähden – samaan rooliin jo elokuvaversioon, mutta tämä kieltäytyi kuten alunperin myös uransa antoisimmaksi leipäpuuksi muodostuneesta televisiosarjastakin. Terveellä itsetunnolla varustettu pikkutähti suostui mukaan vasta kuultuaan Baseheartin kiinnityksestä.

– Petteri Kalliomäki 5.9.2023